Ranskalainen keittiö yllättää, hyvässä ja pahassa

Threeland-hotellissa Luxemburgin liepeillä jopa takapenkkiläinen nukkui pitkät unet. Hiljaista oli ja sängyt superhyvät. Poislähtöä venytimme yhteentoista, sitten suuntasimme kaupunkikävelylle Luxemburgiin. Aamun lämpöasteet +26. Nahka-asuissa kävi kateeksi kesähepeneissä viipottavaa väkeä. Katselivat meitä kuin marsilaisia.

Chambre de Deputes

Suurherttuatar Charlotte (ja kuski).

Luxemburgin Notre Damen katedraali

Vilhelm II

Luxemburg on muuten moottoripyöräilijälle ystävällinen kaupunki, maksuttomia mopoparkkeja on lähes joka risteyksessä.

Tyylikäs ja vilpoinen ajoasu.

Matka jatkui osin moottoriteitä ja myöhemmin maaseutureittejä kohti suurta luonnonsuojelualuetta, jossa seuraava majoituspaikkamme sijaitsee. Usko meinasi loppua, kun bongasimme tien varressa kameleita. Nyt taisi navigaattori tehdä viimeisen tempun!

Ranskalainen keittiö? Turha etsiä Ranskasta! Joka kylässä on apteekki, mutta ei yhden yhtä auki olevaa ravintolaa tai edes ruokakauppaa. Myös huoltoasemat ovat kortilla - kirjaimellisesti. Eipä ymmärtänyt mopomies Suomesta, mitä automaatti solkkasi. Onneksi omituinen kyläkauppa tien poskessa myi menovettä epämääräisestä mittarista. Juuri ennen määränpäätä löytyi jonkin sortin markettikin, joten edes hampaanpesuvettä löytyi. Sekä Ranskassa että muissa maissa matkan varrella on poliiseja näkynyt riittävästi. Tänään yksi partio väijyi metsätiellä matkalaisia. Hyvä on, että väijyvät. Kaikenlaista tonttua täälläkin taivaltaa tien päällä.

Mutta se ranskalainen keittiö! Pääsipä yllättämään niin, että tätä iltaa emme unohda koskaan. Les Charmilles de Mormal - pistäkääpä hotellin nimi muistiin! Kaksi tähteä, ansaitsisi kaksitoista! Matkan varrella hiipi mieleen, että minkähänlaiseen luukkuun saavumme. Paikka on kuin karamelli keskellä kauniita maalaismaisemia. Tiedustelimme paikan isännältä ruokapaikkaa. Yksi (ainoa auki oleva) olisi ollut noin kolmen kilometrin päässä ja on erikoistunut juustoihin. No, moni tietää kuskin mieltymykset: ei juustoa, ei.

Toinen vaihtoehto oli syödä hotellilla "jotain pientä". Sovimme ruokailun tunnin päähän ja voihan "Voila"! Isännän mamma oli loihtinut sellaiset antimet, ettei mitään rajaa. Sovimme ruokailevamme ulkona ja kun kävelimme viereisen rakennuksen pihaan, meitä odotti nurmelle katettu pöytä. Hetki oli niin uskomaton, että itku ilosta meinasi päästä.

Parfait - täydellistä!

Toimii, eikä kilometrit paina!

Aperitiivit: pientä suolaista ja bastista. Alkuruoka: hunajamelonia, parmankinkkua, portviiniä. Pääruoka: pitkään haudutettua lihapataa ja pastaa, valkoista/punaista/roseviiniä. Väliruoka: juustolajitelma, viiniä maun mukaan. Jälkiruoka: cappuccino-leivos, kahvi/tee. 25 € per hlö. Uskomaton päätös tälle päivälle! Monsieur hääräsi ympärillä ja mamma hämmensi patoja keittiössä. 10 pistettä Ranskalle tänään! Mummeli oli otettu, kun kävimme kumartamassa keittiössä.

Elämä mallillaan! Kauniita unia.

Huh, hellettä Ranskan maalla!

Säätiedotus piti paikkansa, yli 30 asteen helteessä on tänään matka edennyt. Alkumatkan porhalsimme upeilla ja kimuranteilla vuoristoteillä. Niinpä kuski eksyi. Näin niitä kilometrejä kertyy. Tänään paukkui 3000 km.

Jälleen kerran voi todeta, että satumaisemissa täällä ajellaan. Eipä siis muutokset alkuperäiseen reittiin haitanneet.

Vuoristosta laskeuduimme Reinin laaksoon ja etenimme sen vartta Ranskan puolella.

Yksi monista Reinin suluista Saksan ja Ranskan rajalta.

Strasbourgia lähestyttäessä vähensimme vaatekertoja, mutta eipä se paljon viilentänyt. Samoin olivat tehneet tienlaidassa asiakkaita odotelleet ilolintuset. Karu näky!

Strasbourgissa kävimme harhailemassa. Kovin oli hankalaa löytää ruokapaikkaa. Navigaattori ohjasi keskustaan, mutta yksikään ruokapaikka ei ollut auki. Suunta siis Luxemburgiin. Valitsimme pienemmät tiet siinä toivossa, että löytyisi idyllinen kylä ja hyvä ruokapaikka. Kyliä vilisi, ruokaa ei. Kiinni kaikki kuin Suomessa heinäkuussa. Yksi brasserie löytyi, mutta eihän brasseriessa ruokaa myydä. Vetäisimme jätskit naamariin ja hieman juomaa perään ja matka jatkui taas.

Ranskan moottoriteillä sen sijaan rahastuspisteitä riitti. Tuli jo mieleen, että tähänkö hupeni matkakassa? Luxemburgin raja ylitettiin ja navigaattori opasti kiltisti perille hotelliin. Neljän tähden hotellissa huone maksaa saman verran kuin eilisessä majatalossa, jossa huone ei ollut ihan raikkaimmasta päästä. Schwarzwaldin laaksossa palvelu kylläkin oli kohdillaan. Ei ole valittamista tässäkään hotellissa pienessä Petangen kylässä. Siisti huone, ystävällinen palvelu ja erinomainen ruoka. Mikäpä tässä on reissaajan ollessa!

Terkkuja Hämeenlinnaan! :)

Ohjeistus koulun edessä: Kiss + Go!

Warriorkin unten maille..

Huomenna suunnitelmissa Luxemburgin kaupunkikierros ja sieltä suunta rannikkoa kohti.

On muuten mukavaa huomata, miten ahkerasti blogiamme seurataan. Kiitos siitä ja lukuisista kommenteista!

Päivä melkein täysi kymppi!

Innsbruckin liepeiltä, Igls-kylästä ajelimme 360 km pieneen Vöhrenach-kylään Strasbourgin lähelle. Matka sujui täysin kommelluksitta, ainoastaan pari rankkasade-/ukkoskuuroa "soudeltiin" läpi. Näitä maisemia ei voi ymmärtää ennen kuin ne itse kokee. Vuorten seassa kaartelu on unohtumaton kokemus. Bodensee-järven rannalla pidimme pienen paussin ja hetki siitä eteenpäin, taivas pimeni ja täyttyi salamoinnista ja sateesta.

Yhtä nopeasti kuin sade nousi, se myös hävisi ja porottava auringonpolte pakotti riisumaan sadeasun ja ylimääräiset vaatekerrat. Tämän jumpan vedimme läpi pariin kertaan, muutoin päivän reissu oli aivan täydellinen.

Jos matkan varrella on jo muutaman kerran rukoiltu perille pääsyä, niin tänä iltana pääsimme hengen asialle paikalliseen kirkkoon. Pitkin näitä maita ja mantuja on on ollut useita kyläjuhlia ja puhallinorkestereita esiintymässä. Tänään yksi orkesteri konsertoi majatalon vieressä olevassa kirkossa. Olipahan vaikuttavaa!

Kirkonpenkistä loikka kadun yli ja majataloon illallistamaan. Seisova pöytä ei pettänyt. Sen seitsemää sorttia salaatteja ja maailman parasta vasikanleikettä passasi nauttia. Maistui jopa ei-niin-mielellään-lihaa-syövälle takapenkkiläiselle. Kuski vetäisi miehekkään kokoisen schnitzelin perunoilla ja muilla härpäkkeillä. Majatalon kokkina hääri muikea papparainen, joka varmisteli jokaiselta erikseen, että everything okei?

Tänään pääsemme vihdoin nukkumaan ajoissa ja huomisenkin majoitus on jo varattu. Huomenna päivitellään blogia Luxemburgin liepeiltä.

Varatankin merkkivalo oikuttelee.... in English?

Tämän pävän keskinopeusko? 212 km/8,5 h. Laske siitä. Päivän suunnitelma: rauhallista ajoa, ei moottoriteitä, ajoissa hotellille. Toteutuma: moottoritietä, täysi vauhti, vartti aikaa kirjautua sisään.

Tänään oli aikomus päristellä läpi Grossglocknerstrasse. On upea moporeitti, kuulemma. Aamupäivällä tuoreiden croissantien, kahvin ja yhteisen aamiaisen jälkeen vilkutimme Markelle, Ullalle ja Reijolle. Lähtiessä Reijo kyseli keskimääräistä keskinopeuttamme. Passaa laskea...

Puolentoista tunnin ajon ja yhden tankkauksen jälkeen alkoi mopon nikottelu ja piennar kutsui. Onneksemme olimme juuri ajaneet ulos tunnelista ja pääsimme tasaiselle tieosuudelle. Tovi pohdintaa ja soitto Autolliittoon Suomeen. Jonotusminuutit tuntuivat tunneilta, mutta homma toimi. Autoliitosta luvattiin, että paikallinen sisarkumppani ÖAMTC hälytetään paikalle ja vartin päästä jo selviteltiin tilannetta saksalaisella aksentilla englantia puhuvan kaverin kanssa. Lupasi olla vartin päästä paikalla.

Keltainen automobiili kurvasi pientareelle ja alkoi naputtelu, purku, pohdinta ja harvojen vaihtoehtojen valinta: joko hinaus lähimmälle huoltamolle ja majoittuminen hotelliin maanantai-aamuun asti (paikalliset korjaamot auki vasta maanantaina) tai koska mopo lupaavasti jo hyrisi, tien päälle ja Innsbruckia kohti. Valitsimme jälkimmäisen ja siinä vaiheessa mopofiilistelyreitti oli jo unohdettu.

Mopo lupaili tasaista kyytiä. Sitä kesti 2,7 km - sitten alkoi köhä. Pientaretta päin taas ja soitto jo tutuksi tulleeseen paikalliseen Autoliittoon: Aaaa, you are the one having some troubles with Yamaha Warrrioorr.. Is everything okei? No, eipä ole, ei.

Soitto samalle kaverille, joka arvioi olevansa paikalla noin tunnin päästä. Sovimme, että yritämme selviytyä seuraavaan kylään, koska Warrior näytti selviytyvän muutaman kilometrin kerrallaan. Kuski kuitenkin kaivoi työkalut sivulaukun pohjalta ja päätti tarkistaa mopon tulpat. Suojakotelo moottorin kyljestä auki ja kirurgin otteilla tulppiin käsiksi. Sitä ennen silmiin pisti bensaletku, joka näytti olevan aavistuksen irti venttiilistä. Letku kiinni ja kas - Warrior hyrisi tyytyväisenä. Varovaisen koeajon jälkeen soitto taas "Autoliittoon" ja tilanteen selostus daamille, joka hoki vain okei, bye, bye, okei.. Ei tainnut mennä kiitokset ÖAMTC:n miehelle perille. Onneksi hän vielä oma-aloitteisesti soitti ja varmisti, että kaikki todellakin on ok. Supersuuret kiitokset siis hänelle! Sekä super-super-kuskillemme, joka loppu viimeksi koko probleeman ratkoi.

Ennen seuraavaa tämän tason rundia täytyy ottaa haltuun moottoripyörän osat englanniksi -sanasto!

Loppumatkan posotimme moottoritietä, jotta ennättäisimme hotellille sisäänkirjautumisaikaan. Ehdimmekin ja meidät otti vastaan herttainen vanha setä, joka vielä kyseli, tarvitseeko pyörää viedä huomenna huoltoon.

Iltakävely kylälle, ruokailu ja hotellille seuraavaa majoitusta varaamaan. Kyläjuhlatkin ehdimme nähdä ja etenimme tovin valssin askelin.

Sellainen seikkailu tänään. Mitähän jännää huomenna? Onneksi muuten tänään on aurinko porottanut koko päivän, mielummin tienposkessa hiestä kuin vedestä märkänä. Ja rusketustakin saatiin.

Tänäänkin: loppu hyvin, kaikki hyvin!

Liitto kestää, mopo ehkä ei. :) Kiitokset Suomeen myös Heikille ja Jakelle henkisestä tuesta.

Berchtesgaden päivässä

Tänään on mopokin saanut huilata, samoin kuski veti makoisat unet. Aamiaisen jälkeen pikaopastus Markelta ja menoksi. Helppoa on, kun paikallistuntemusta riittää!

Näkymä Burmesterhausin huoneestamme.

Kattohuonestossa jälleen.

Päivän pääkohde oli Kotkanpesä, jonne matka taittui köysiradalla, jaloilla ja bussilla. Heikin sana piti - kun hän lähti Suomeen, täällä aurinko paistaa porotti koko päivän.

Kiikkerät kopit kestivät kuin kestivätkin ja päätepysäkiltä tepastelimme noin 4 kilometrin matkan bussille. Siellä tavoitimme Ullan ja Reijon, jotka olivat reippailleet bussillel kävellen.
Lämmintä piisasi, mutta Kotkanpesän hissille johtava käytävä karisti lämmöt. Hyytävää oli. Mutta mitkä maisemat ylhäällä odottivatkaan!

Pojjaat Itävallan puolella.

Illalla piidahdimme vielä yhdessä kylille ruokailemaan. Sen jälkeen seuraavan hotellin varaaminen, pakkaaminen ja huomenna reissu jatkuu taas.

Ei päivää ilman rajanylitystä

Eilinen majoittuminen venähti illan puolelle, joten Heikki ja Marke tarjosivat ystävällisesti aamupalan. Kodikasta oli kokoontua tuttujen kesken aamiaispöytään. Heikki-paikallisoppaamme kierrätti meitä vuorireiteillä ennen Suomeen lähtöään. Aamupäivän pienelle verryttelylenkille kilometrejä kertyi noin 40.

Pikaisen huoneessa piipahtamisen jälkeen kurvailimme vielä tovin omin päin ja kuittasimme tämän päivän rajanylityksen. Saksa-Itävalta-Saksa, reilut 30 km. Satumaiset ovat nämä Alppi-maisemat. Kotkanpesä pilkisti taukopaikkaa vastapäätä olevilla vuorilla.

Maukas pikatankkaus.

Mopo kävi kaiken varalta pienessä tsekkauksessa. Halusimme varmistua, ettei varatankin merkkivalon kiukuttelu ole mitään vakavaa. Marke toimi tulkkina ja kahden huoltoliikkeen "insinöörit" olivat sitä mieltä, että ei hätää. Ilmeisesti bensapinnan tunnistin on keikahtanut väärään asentoon ja ilmoittelee, mitä sattuu.

Huoltamokeikkojen jälkeen tepastelimme kylään ruokailemaan. Tänään kohotimme maljan kuskin nimipäivän kunniaksi. Italialaisessa ravintolassa ruoka oli maukasta, mutta rekvisiitta ei varsinaisesti houkutellut...

Kylällä bongasimme paikallisen käsityöliikkeen, jonne päätimme piipahtaa. Sitä ennen törmäsimme Markeen ja hetken päästä Ullaan ja Reijoon, jotka eilen yllätimme. Juttutuokion aikana liike jo sulkeutui, joten uusi yritys huomenna.

Ruokakauppaan onneksi ehdimme ja tänä iltana on vankka aikomus kömpiä hyvissä ajoin unten maille. Tosin täytyyhän tänään vielä yhdet maljat nostaa. Syitä juhlaan on aina vaan.

Tänään onnea kuskin lisäksi isä-Jussille Iisalmeen ja Juho-kummipojalle & isälleen Poriin!

Ei pölissyt tänäänkään

Ei harmia katupölystä tänäänkään, raikas on ilma. Sadekuuro toisensa perään saatteli Bratislavasta Itävallan kautta Saksaan. Onneksi aurinko pilkisti ajoittain, lämmitti ja kuivatti mieltä ja asuja. Koko päivän ajoimme sadevarusteet päällä. Tänään pitivätkin paremmin kuin eilen.

Slovakia-Itävalta -rajaan tutustuimme tarkemmin. Jäi vingetti ostamatta ensimmäisellä ylityksellä, joten suhasimme moottoritietä muutaman kerran edestakaisin. Tullimiehenkin mielestä moottoripyöräily vesisateessa on nastaa puuhaa.

Rajalta eteenpäin tiepinnat paranivat huomattavasti ja matka taittui joutuisasti. Sekä mopo että matkustajat tankattiin Itävallan puolella. Oikein sopiva hetki tauolle - henki huurusi ja lämpöä noin 10 astetta.

Burmesterin Heikki-isäntä kurvaili vastaa vanhaan kelttikaupunkiin Hallstattiin. Vanha, upeissa postikorttiaisemissa oleva kelttikaupunki on keskellä ei mitään. Ehkäpä siksi navigaattorikin ohjasi 26 kilometriä harhaan.

Oli upeaa nähdä Heikki ja heittäytyä hänen peesiinsä loppumatkaksi Berchtesgadeniin.
Se matka onkin sitten oma tarinansa ja mopokin alkoi jo hieman köhiä, mutta parin painavan jarruttelun jälkeen nikottelu loppui.

Tänäänkin loppu hyvin kaikki hyvin ja perillä saimme yllätettyä ystävän, jonka kunniaksi on syytä nostaa malja piakkoin. Maljat nostimme jo tänään ja yllätys taisi olla melko täydellinen. Toiset ne ovat haasteellisia juhlittavia, noin 2500 km piti taivaltaa, jotta saimme onniteltua! Takan lämpö, iltahömpsyt, iltapala, ystävät - eipä voisi päivä paremmin päättyä.

Aamulla nähdään, toimmeko auringon mukanamme. Ainakin parempaa säätä on ennustettu. Toisaalta, ei paljon vaadita, että tästä päivästä ilma paranisi. Juuri nyt muutaman päivän paikallaan oleminen on oikealla kohdallaan. Ja mikä on ollessa -sen verran kodikkaaseen paikkaan juuri saavuimme.

Päivän kilometrisaldo 464.