Koronakurimus

Korona kurittaa edelleen ja Uusimaalla tilanne on Suomen pahin. Hissun kissun siis elellään, mutta onneksi on pieniä ilon pilkahduksia ja taidenäyttelyynkin uskaltauduimme Didrichsenin taidemuseoon Kuusisaareen. Museo on rakennettu upealle paikalle mäntyjen katveeseen, meren äärelle laskevan rinteen päälle. Sisälle päästettiin vain pieni määrä ihmisiä kerralla, joten odottaessa ehdimme ihastella auringon oranssiksi värjäämiä mäntyjä ja valon heijastusta jään pinnasta. Museorakennus on toiminut aikanaan liikemies Gunnar Didrichsenin ja tämän vaimon, Marie-Louisen, kotina. He keräsivät taidetta siinä määrin, että taloon rakennettiin erikseen taidemuseosiipi vuonna 1965.

Tällä kertaa museossa oli tarjolla - ei enemmän eikä vähemmän - kuin Vincent van Goghin näyttely. Esillä oli taiteilijan alkuvuosien teoksia vuosilta 1881-1886. Itse oppineen taiteilijan ensimmäiset taulut ovat lähinnä lyijykynä-/gulassi- ja hiiliteoksia maalaismaisemista ja -väestöstä.

Taideteos "Katu, Auvers-sur-Oise" oli toinen näytteillä olleista öljyvärimaalauksista. Toinen oli taiteilijan omakuva. Katu-teos valmistui vuonna 1890. Samana vuonna van Gogh kuoli Auvers-sur-Oisen pienessä kylässä, jossa hän oli hoidettavana mielenterveysongelmien vuoksi. Van Goghin taiteen arvostus nousi vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Olemme ahkerasti aina vaan etätöissä. Välillä käymme päivän verran työpaikalla ja kun toinen on poissa, on löydettävä ihan toisenlaista iltapäiväkahviseuraa. Kaikenlaisia pikku häiriköitä täällä kotonakin tosin ilmestyy näytön eteen pomppimaan!

Ystävänpäivän kunniaksi saapui jälleen tervehdys Kajjaanista. Uskomaton Murunen siellä neuloo ja virkkaa niin kauniita taideteoksia, että ei voi kuin ihailla! Takapenkkiläinen on sellainen palelija, että kaikki lisälämmike on tervetullutta.

Ystävämme Saksan majatalon isäntä ei ole paljon päässyt Suomi-visiittejä tekemään, mutta tämän vuoden puolella hän kuitenkin piipahti. Koronakaranteenia ja asioiden hoitamista. Sellainen taisi olla vierailu toisessa kotimaassa. Sattui olemaan hurjimmat pakkasetkin vielä silloin, mutta ei tainnut paljon haitata. Pitkäksi ovat venyneet väkisin Suomessa käyntien välit. Kuski toimii talonmiehenä ja ilahtui kalenterista, joka on pullollaan hienoja maisemakuvia sieltä Alppien keskeltä. (Vuori)suolaa haavoihin! Kärsivällisyyttä taidetaan vaatia vielä tänäkin kesänä reissaamisten suhteen.

Mukavaa on kuitenkin se, että nyt on riittänyt auringonpaistetta viikonloppuun. Liukasta on, mutta eilen teimme pitkän kävelylenkin ja samalla myös päivän hyvän työn. Löysimme iäkkään naisen Kela-kortin kävelytien varresta ja salapoliisien lailla selvitimme hänen osoitteensa ja toimitimme kortin omistajalleen. Aurinkoisen päivän päätteeksi ikkunasta siintää tänään uskomattoman kaunis auringonlasku. 

Lumikenkäretki

Sunnuntaina tuprusi ensin lunta ja sen jälkeen hanget kimmelsivät auringonpaisteessa. Koska oli loistokeli, lähdimme iltapäivällä testaamaan tuliterät lumikenkämme. Sininen hetki laskeutui pienen pilviverhon takaa yllättävän joutuisasti.

Metsät ovat nyt kuin satukirjoista tai Hollywood-elokuvista. Lumitupsuja on jokaisen pienenkin oksan päällä - kuin pumpulista aseteltuina. 

Välineurheilua se on lumikenkäilykin siinä mielessä, että viime kerralla takapenkkiläisellä oli lainassa itseään kaksi kertaa kookkaamman kaverin lumikengät. Ei ollut ihan niin näpsäkkää meno silloin kuin tällä kertaa. Erilliset säärystimet pitivät lumet pois kengistä ja sauvat avittivat rinteiden kapuamisessa. Takapenkkiläiselle puolen metrin nyppylä oli jo vähintäänkin vuorikiipeilyä!

On hauska laji tuo lumikenkäily. Saa nauttia luonnosta, ulkoilmasta, liikunnasta. Voi ihmetellä pupujen ja muiden metsän asukkien jälkiä ja kuunnella samalla erilaisia, kummallisia ääniä lumen pinnasta. Hangen pinta kumisi hauskasti, kun hanki petti pikkuisen kengän alta. Muutoin oli ihan loisto "pito". Ei juurikaan upottanut. Aukealla pellolla oli ihan eri tunnelma kuin satumaisessa metsässä. Kiva, että pääsimme molempiin.

Maanantai-iltana, juuri ennen Zoom-tanssitunnin alkua naapurin ihana täti kysyi, ehdinkö piipahtamaan "aidalla" eli talojemme välisellä - no, aidalla. Hän oli hakenut kaupasta pullat ja taiteillut niistä somia laskiaispullia. Ja jopas jaksoimme pistää jalalla koreasti! Nami, nami ja kiitos naapurin ihana täti! :)