Elämä ei ole pelkkää tanssia!

Elämä ei ole pelkkää tanssia, vaikka viikko sitten viikonloppuna niin ihana tilanne olikin. Osallistuimme kolmen eri tanssiseuran yhteiselle leirille Veikkolassa ja leiri oli onnistunut, innostava ja tanssitekniikan täyteinen. Olimme tyytyväisiä, että tuli lähdettyä. Oli hauska tavata tanssijoita muistakin seuroista ja opetushan oli parasta, mitä tässä maassa on tarjolla. Olemme täällä pääkaupunkiseudulla hieman omassa tanssikuplassamme, kun valmentajina pyörivät mm. Helena Ahti-Hallberg, Sami Helenius, Jutta Helenius, 10-tanssin maailmanmestarit Jaak Vainomaa ja Tiina Koskenvalta sekä pitkän linjan konkari Harri Antikainen Niina-puolisoineen. Ihan huippuvalmentajien kanssa sitä tällaiset tossunkuluttajatkin pääsevät treenaamaan! Sitä paitsi kaikki ovat liikuttavan ihania ihmisiä. Ei hullumpi piirre valmentajaihmiselle. Leirin lopuksi "yllätysesiintyjinä" näimme Samin ja Jutan kauniin koreografian, joka oli tehty Chaplinin Smile-musiikkiin. Saattoi siinä silmäkulma pikkuisen kostua.

On elämä ollut myös mopoilua, koska - ti-di-dii! - mopedi on jo korjattu ja olemme päässeet pikkuisen ajelemaan juuri ennen kuin säät vaihtuivat sateisiksi. Kävimme katsomassa pipiä mopedia korjaamon tiloissa ja totesimme, että Puolan Yamaha Servicessä oli tehty, mitä oli luvattu. NO OIL -varoitus oli teipattu tiukasti penkkiin. Mopedin oireet ja kolinat paikallistuivat laakeriin ja kaikki tarvittavat varaosat tulivat tällä kertaa nopsaan, joten ajopeli saatiin kuntoon varsin rivakasti. Ja kyllä - ensi kesänä yritetään vielä sitkeästi tällä samalla vempeleellä kesäreissuun. 

Kesän moporeissuun liittyy vielä sekin, että blogimme ahkerin kommentoija palkittiin matkan varrella ostetulla suklaalla. Onnellinen ja häkeltynyt palkittava ei tiennyt tällaisesta "kilpailusta" sen enempää kuin blogin pitäjätkään. Matkan varrella oli vain niin ihanaa lukea kaikkia kommentteja ja tämä kyseinen lukijamme suorastaan hieman hurahti blogimme seuraamiseen. Kaikki kommentit ilahduttavat aivan valtavasti. Vaikka salapoliisivaistomme ei aina saa yhdistettyä nimettömiä kommentteja, arvuuttelemme kovasti, kuka voisi olla minkäkin viestin takana. Tekniikkamme toimii silloin, kun yksittäinen sana yhdistyy satavarmasti johonkin tiettyyn henkilöön. Avainsanoja ovat esim. tekniikkakerho, napuri ja ruumis (hui!). 😊

Onhan elo välillä myös juhlaa. Kuskin isä vietti syntymäpäiviään ja ostimme juuri sopivan kokoisen kukkakimpun. Mahtui hieman sovitellen mopedin sivulaukkuun ja pysyi ehjänäkin vielä. Kahvittelun lomassa ihastelimme muitakin kimppuja ja parvekkeella kasvavia huisan kokoisia tomaatteja. Myös kuskin veli sattui paikalle samaan aikaan, joten oli perhepotretin paikka!

Viime viikonloppuna tapasimme rakkaat tanssiystävät ja koska keli oli hieman epävakainen, suunnistimme Tammisaaren uuteen Chappe-museoon. Professori, ylilääkäri ja akateemikko Albert de la Chapellen vuonna 2018 alulle saama museohanke eteni tänä vuonna avajaisiin saakka. Akateemikko halusi tukea Tammisaaren keskustaan rakennettavaa taidemuseota ja hankkeen toteutti hänen nimeään kantava säätiö. Huikean tiedeuran tehnyt Chapelle kuoli vuonna 2020. Taidetalon ensimmäiset näyttelyt kunnioittavat aiheillaan Chapellen muistoa ja hänelle tärkeitä aiheita, ympäristöarvoja ja kestävää kehitystä.

Viime sunnuntai oli vihdoin aurinkoinen ja lämpöinen. Siispä lähetimme lauantaina ystäville viestejä, joissa kutsuimme piipahtamaan pop up -kesäkahvilassa eli terassillamme iltapäivän aikana. Ja kuinkas ollakaan - todella monelle ajankohta sopi ja oli todella lämpöinen ja rento hetki heidän kanssaan. Kahvilassa oli tarjolla mustikkapiirakkaa ja pikkuisen muuta makeaa. Saimme tietenkin naapureilta lainaan pöydän (kiitos!), joten mahduimme kaikki saman pöydän ääreen kuulumisia vaihtamaan. Oli hauskaa ja oli aivan mahtavaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Tuli todettua, että yllättävän pitkä autoletka mahtuu pihaan!

Loma on kilauteltu loppuneeksi. Ainakin henkisesti kuitenkin ajatellaan, että vielä tätä kesää on jäljellä. Toivotaan siis pikkuista takakesää ennen syksyn tuloa vai miten se sanotaan...

Reissu Savoon ja Suonenjoelta mansikat

Viime vuonna mansikoiden hankkiminen jäi niin viime tippaan, että meinasimme vallan olla kaupan pakastealtaiden varassa koko pitkän talven. Saimme kuitenkin tehtyä kaupat jonkin porvoolaisen maalaismaisemamarjatilallisen kanssa. Tänä vuonna pakkasessa onkin ihan Suonenjoen mansikkaa. Teimme pikaisen kotimaan keikan Savoon ja siinä matkatessa tuli mansikka-asia mieleen ja saimme varattua tarvittavan määrän Suonenjoelta. Kotiin ajellessamme koukkasimme marjatilan kautta ja makealle tuoksui kotimatka sen jälkeen. Nyt on pakkanen pullollaan mansikkaa ja kuski on jo mustikoitakin käynyt noukkimassa. Savossa piipahdimme takapenkkiläisen vanhempien luona ja iltateet nautimme veljen ja hänen tyttöystävänsä luona. On aina ilo nähdä heitä! 

Savon sydämessä on tietenkin suunnattava myös Puijolle. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että torni ja ravintola olivat jo kiinni, mutta maisemat korvasivat sen. Olipas upeat Suomi-näkymät! Puijon tornin ympäristö on laitettu todella tyylikkääseen kuntoon luontopolkuineen kaikkineen. On käymisen arvoinen kohde. Kuopiossa oli vihdoin auki myös Pikku-Pietarin Torikuja, jonne olemme oikeasti yrittäneet viimeisten vuosien aikana päästä lukuisia kertoja. Aina kiinni. Nyt oli mukava nähdä pikkuinen kuja moninaisine käsityöputiikkeineen. Pikku-Pietarikin vilahti kujalla! Kuopion kaupungilla on tapana palkata kesäisin laulava Pikku-Pietari kujalle ihmisiä viihdyttämään. Vanhat puurakennukset ovat yli 100-vuotiaita ja niissä on vuosien varrella asuttu ja harrastettu kaupankäyntiä. Nykyisin puutaloryhmä on suojeltu. 

Koska kuski ei ole poikennut koskaan Kuopion lentokentällä, hurautimme veljen luota lähdettyämme katsomaan paikan. Ja onhan kenttä upealla paikalla aivan järven tuntumassa. Maisemat olivat supisuomalaiset rantakoivuineen kaikkineen. Ilta-aurinko ja kaukana siintäneet sadepilvet loivat kauniit, maalaukselliset maisemat.

Ruokapaikkavinkeistä puheen ollen: kun liikutte Pieksämäellä, kyllä- kaikista paikoista Pieksämäellä - käykääpä Veturitallien Ukko Bistro & Delissä. Oli tosi kiva, rustiikkinen ja tunnelmallinen ruokapaikka, joka löytyi aivan sattumalta, kun nälkä kurni. Bistrossa on lounastakin on tarjolla, kun sopivaan aikaan sattuu paikalle. Oli tyylillä entisöitä ja rakennettu kaikki tilat.

Kävimme tänään moikkaamassa mopedia. Menopeliä oli tänään jo hieman tutkittu Star Service -huollossa ja alustavasti vaikuttaa siltä, että vahinkojen ja kulujen suhteen selviämme suurella säikähdyksellä. Huoltomiehellä oli jo varsin vankka käsitys siitä, mikä on mopossa on rikki. Kustannuksia tietenkin tulee, mutta esim. moottori on näillä näkyminen ehjä, joten varaosia ruvetaan nyt tilaamaan ja viikon päästä on seuraava mopotohtoriaika. Omanlaisensa onni oli, että ajaminen loppui klonksuttelun alettua heti, kun se oli mahdollista. Puolan Yamaha oli liimaillut tarvittavat varoitukset mopediin ja pakannut huolellisesti koko härpäkkeen kelmuun ja kuljetushäkkiin. Totesimme, että asian yksi positiivinen puoli on se, että renkaita ei tarvitse vaihtaa. Ei tullut kummoisesti kilometrejä... Kerromme pipin mopedin tarkemman diagnoosin, kun se on selvillä.

Maanantaina alkavat arkirutiinit pyöriä sekä töiden että harrastusten eli tanssitreenien myötä. Tanssit alkavatkin tehokkaasti viikon päästä viikonloppuna tanssileirin myötä. Tänään otimme jo hieman tuntumaa parkettiin, kun kävimme kahdestamme treenaamassa. Hyvin olivat koreografiat muistissa, vaikka ilman hurja kosteus veikin luiston lattiasta. Tico, tico seuraavaan kertaan!