Miltä kuulostaa päiväretki Alpeille ja siinä samalla piipahdus Itävallan puolella? No, niin hyvältä idealta kuulostaa, että tänään uusimme jo aiemmin tehdyn Grossglockner-retken ja lähdimme aamupäivän auringossa porhaltamaan kohti Itävallan korkeinta (3798 m) vuorta.
Alppeihin kuuluva Grossglockner on merkitty karttoihin jo vuonna 1561 ja vuodesta 1986 asti alue on ollut luonnonsuojelualuetta. Tänä päivänä turisteja liikkuu 48 kilometrin reitillä runsaasti ja näin sunnuntai-päivänä ehkä vielä tavanomaista enemmän. Autot, moottoripyörät ja pyörät (!) vain viuhuvat ylös ja alas serpentiiniteitä. Pyöräilijöitä on hirmuisia määriä ja kun kiemuratieltä välillä katsoi alaspäin, näyttivät mopot ja pyörät kuin muurahaiskulkueelta mäessä. Vuorten massiivisuus on häkellyttävää. Postikorttimaisemat saavat mykistymään kauneudellaan. Kun on kirjaimellisesti Alppien rinteillä, luonnon ihmeellisyys ja kauneus vetävät hiljaiseksi. Voiko tällaista ollakaan? Ei siis ihme, että kulkijoita riittää ja vaikka moni pyöräilijä näytti kertakaikkisesti hyytyvän ylös polkemisen mahdottomuuteen, sähköpyörä alla auttoi ja polkaisu kerrallaan he sinnittelivät menemään. Näimme ainoastaan yhden patikoijatädin, joka löi kerta kaikkiaan sauvat santaan ja ilme kertoi kaiken. Ei enää senttiäkään. No, eiköhän pariskunta siitäkin selvinnyt. Tosin herrahenkilö huiteli jo melko kaukana tuosta täti-ihmisestä...
Sound of Music -elokuva on muuten kuvattu näissä Itävallan Alppi-maisemissa. Tosi yhäällä asti näkyi kukkaniittyjä ja viherlaikkuja, joilla kukki mitä erilaisempia pikkukukkasia syvissä väreissään.
Me kävimme tänään 2571 metrin korkeudessa. Näköalapaikan yhteydessä on ravintola, jossa lounastimme ja sen jälkeen lähdimmekin alamäkiajoon. Välillä edessä ajelevien autoista tuli sellainen jarrujen katku, että mopediakin piti hieman tarkkailla. Käryääkö edellä ajavan kärryn jarrut vai mopedin? Onneksi ei ainakaan mopedin.
Summa summarum - hieno päivä aurinkoisissa, ihmeellisissä Alppi-maisemissa!
