Narvasta Tarttoon, 227 km

Heti aamusta saimme uuden ystävän. Tai ainakin olisimme helposti saaneet. Huomasimme aamiaisravintolan ikkunasta ensin hämmentävän näköisen mopon ja vielä hämmentävämmän oloisen kuljettajan.

Takapenkkiläinen loikkasi kadulle esittelemään "omaa" pyöräänssä, jolloin kummajaisen sydän suli välittömästi. Kättelimme ja ihastelimme toistemme ajopelejä. Pyysin hepun kuvaa varten lähelle ajopeliään ja auliisti ja onnellisen oloisena hän seisoi omalaatuisen glitter-timantti-paljetti-niitti-hässäkkänsä vierellä. Reissussa voi todellakin törmätä kaikenlaisiin mörrimöykkyihin. Karusta ulkokuoresta huolimatta mörri oli sympaattisen oloinen kaveri.

Lähdimme liikkeelle Narva-Joesuun kautta ja katsastimme, miltä Narvan pitkä hiekkaranta näyttää. Hiekkaranta kirjaimellisesti jatkui silmänkantamattomiin ja hiekkadyynien takaa pilkotti myös majakka. Ranta sijaitsee Narvanjoen suussa länsirannalla noin kymmenen kilometrin päässä Narvan keskustasta. 

Ranta-kiepautuksen jälkeen moottoripyörät kääntyivät kohti Viron suurintä järveä, Peipsijärveä. Jos jatkui Narvassa ranta loputtomiin, niin kajasti Peipsijärvenkin horisontti kaukaisuudessa. Venäjän raja kulkee keskellä järveä, mutta vastarannalle ei ihmisen katse kanna.

Järven pinta-ala on 3555 neliökilometriä ja suuntasimme sen pohjoispäädyssä olevalle Ranna Pugerja -majakalle, joka on rakennettu jo vuonna 1937.  Pikkuinen majakka on vain reilut seitsemän metriä korkea, mutta näkymät järvelle olivat loistavat.

Voidussa poikkesimme puutyökeskukseen, jossa oli myynnissä runsaasti mm. erilaisia puisia keittiötarvikkeita, pärekoreja, leikkuulautoja, pannunalusia jne. Noilla tietämillä alkoi kevyesti ripsauttaa vettä, joten puimme sadeasut päälle. Pieniä sadetihkuja sattui muutama vielä matkan varrelle, mutta ne eivät kauaa kastelleet. Ja kesä kuivaa!

Tarttoon saavuimme hyvissä ajoin ja hotellimme osoittautui ammattioppilaitoksen asuntolaksi, mutta onneksi huoneet ovat perussiistejä ja ainakin toistaiseksi myös tunnelma on rauhallinen. Tarttossa järjestetään tänä viikonloppuna Estonia Rallin osakilpailu, joka on samalla myös Viron suurin rallikilpailu. Lisäksi samaan aikaan kaupungissa on iso urheilukilpailu, joten eipä ollut ihme, että hotellihuoneita oli nihkeästi tarjolla.

Kuskihan oli kuin pikku tenava karkkikaupassa, kun kuuli rallikisoista. Kävimme tottakai hieman fiilistelemässä lähtökorokkeen tuntumassa kisakeskuksessa.

Ruokailimme vanhassa tutussa paikassa, Pussirohukelderissa. Mukavan rauhallinen ja tunnelmallinen paikka. Kuinkas sattuikaan, ravintolaan tuli samaan aikaan kuoro ruokailemaan ja saimme kuunnella parin kappaleen verran kaunista kuorolaulua. Hyvin kaikasi kaarevasta holvikatosta. Iltakävelylle tepastelimme vanhaan kaupunkiin ja joenrantaan.

Tänään pääsemme hyvissä ajoin nukkumaan ja huomenna karautamme Riikaan, jossa viivähdämmekin pari yötä.

Baltia-kierros on alkanut, Tallinna-Narva 220 km

Vihdoinkin kesäloma alkoi ja samalla Baltia-kierros! Ja mukana mopo- & tanssikaverit. Pyörät pakattiin laivaan klo 10.30 ja muutamaa tuntia myöhemmin kurvasimme Tallinnasta kohti Narvaa, lähelle Venäjän rajaa. 

Koogi-kylässä piipahdimme tauolle ja parkkeerasimme Jägalan vesiputoukselle. Lähes 8 metriä korkea ja 50 metriä leveä putous on Viron levein luonnollinen vesiputous.

Seuraavaan etappiin ajoimme reilut 10 kilometriä. Kiiu Tornissa odotti sympaattinen mummeli, joka piti "kahden minuutin" esitelmän tornin historiasta. No, ehkä se pari minuuttia hieman venähti, mutta mukava mummelia ja kaveriaan oli kuunnella. Ja kuinka ollakaan, pieni on maailma - matkakumppaneilla ja mummeleilla on yhteisiä tuttavia kolhoosi-ajoilta.

Keskiaikainen Kiiun torni on rakennettu jo 1500-luvulla ja se on Baltian maiden pienin säilynyt keskiajan puolustusrakennelma. Torni kunnostettiin 1970-luvulla ja nyt eläkeläismummo pitää siinä kahvilaa kolhoosin entisen henkilöstöpäällkön kanssa.

Rakveressä kurvasimme Rakveren linnan pihaan. Mutta, mutta - parkkipaikkoja oli vain hevosille! :) Linna oli enemmänkin keskiaikainen teemapuisto ja sisäpihalle kurkistaessamme tuima haarniskaheppu heilutteli miekkaansa siihen malliin, että peräännyimme! Emme maksaneet keskiajan karkeloista ja näytöksistä vaan tyydyimme katselemaan kauempaa.

Alkuillasta saavuimme Narvaan. Matkalla useat talot ja pihat olivat viimeistä heinänkortta myöten ojennuksessa, mutta täällä lähellä rajaa osa taloista on todella ränsistyneitä ja kerrostalotkin - no, kuin suoraan Venäjältä tai Neuvostoliitosta. Venäjä todellakin on joen toisella puolella.

Illan ruokapaikka oli linnatyylinen, mutta kuten näissä maissa usein - tiloissa järjestetyt yksityisjuhlat olivat äänivalleja rikkovat. Hirmuinen hulabaloo ravintolakerrosta ylemmässä kerroksessa. Pienessä tilassa suuri äänentoisto. Ei miellyttänyt melu korvaa, mutta ruoka miellytti massua. Hyvät pöperöt.

Mistä tuo pöhkö turisti aina ilmestyy...?

Huomenna on vuorossa toinen matkapäivä ja reitti kulkee Peipsijärven ja parin muun kohteen kautta Tarttoon. Kauniita unia!