Reilu puoli päivää Palermossa - jalat poikki ja vasta ripaus nähtävyyksistä nähty. Kuninkaallinen palatsi, Palermon katedraali, satamaan vievä kävelykatu Via Vittorio, Park Villa, lukuisat kapeat kujat - ainakin nämä kaikki mahtuivat tähän päivään.
Väistämättä rauhaa rakastava suomalainen pohtii, miksi täällä on olemassa vain yksi ilmaisumuoto - huutaminen? Kun italialainen puhuu, hän huutaa. Kun italiailainen seurue puhuu, kaikki huutavat yhteen ääneen eikä kukaan kuuntele ketään. Käy pienen Suomi-turistin korvaan moinen. Elämä on oikeasti täällä äänekästä. Kapeilla kaduilla pyörät, vespat, autot, koirat ja ihmiset väistelevät toisiaan suloisessa sekamelskassa. On ihme, ettei onnettomuuksia satu enemmän.
No, mutta asiaan. Kuninkaallisen palatsin historia juontaa 800-luvulle asti. Nykyisin rakennuksessa toimii Sisilia-autonomian oma parlamentti. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on Palatine Chapel, jonka rakentaminen alkoi 1130-luvulla. Uskomattomia kohteita siis.
Sisilian parlamentti on Italian ensimmäinen ja Euroopankin mittapuulla yksi ensimmäisistä. Alueellinen parlamentti kokoontuu Hercules Hallissa. Salin seinillä on Kreikan mytologiaan viittaavia maalauksia. Toinen toistaan hienompien salien ja hallien teemat vaihtelevat eri kulttuurien mukaan ja esim. Roger Hallissa on ihmeellisen kauniita mosaiikki-koristeluja seinät ja katot täynnä. Kuvakimaraa palatsissa alla.
Palermon katedraali ei tehnyt ihan yhtä suurta vaikutusta kuin kauneimmat näkemämme kirkot, mutta ovathan nämä historialliset rakennukset itsessään käsittämättömiä taidonnäytteitä. Ja pullollaan arvokkasta esineistöä ja taideteosta.
Kapeilla kujilla suunnistaessamme näimme paikallista eloa. Elämää vietetään perheiden ja naapureiden kesken kaduilla, pyykit viritellään joko talojen väliin naruille tai ihan vaan keskelle kulkureittejä. Autot parkkeerataan juuri niin pieneen koloseen kuin vain on mahdollista. Viis siitä, pääseekö kukaan ohi.
Park Villa lähellä kuninkaallista linnaa oli täynnä erilaisia palmuja. Melkein kuin olisi etelässä. Ai niin, niinhän me ollaankin!
Kotimatkalle lähdimme paikallisjunalla ja aikatauluja ja ohjeita tavatessamme paikallinen nuori nainen tuli meitä avustamaan ja ohjasi reitin oikealle laiturille. Kiitokset hänelle! Junassa konduktööri puolestaan pahoitteli, että eipä kuulkaas tämä juna pysähdy Isola della Femminessä. Hän kertoi kiltisti, että nyt puksutellaan ensin pääteasemalle ja ihan tällä samalla junalla tulemme takaisin ja silloin juna pysähtyy kylässämme. No, eihän siinä mitään. Kaiken lisäksi saimme hurruutella edestakaisin samalla lipulla. Koko rahalla matkantekoa!
Päivä alkoi allas-alueella eikä ennustetuista vesisateista ole vielä näkynyt ripaustakaan. Palermon ilta päättyi kuskin osalta puolen kilon pihviin... Rattoisia unia luvassa siis. Huomenna on päivä uusi ja uudet matkakokemukset odottavat!
Kuskia taisi jäädä kaivelemaan Palermo-aiheinen kypärä. Mahtuisiko matkalaukkuun...?
