Tällä matkalla olemme törmänneet lukuisiin mukaviin ihmisiin ja ohimenevät hetket ovat jättäneet hyvän mielen. Tänään hotellin edessä mopoa pakatessa kuskin luokse oli tullut mopoherra ja rouva Suomesta. Takapenkkiläinenkin ennätti jutturinkiin ja oli hauska jakaa hieman moporeissukokemuksia. Belgia oli varsinkin herralle tuttu paikka, joten he mopoilevat täällä vuosittain. Kuinka ollakaan, olemme jotakuinkin samoilta kulmilta Suomesta ja aika pian löytyi yhteinen tuttavakin, joka myös parhaillaan mopoilee Euroopassa. Torstaina he kaikki palaavat Suomeen samalla laivalla. Aika jänniä sattumuksia tällaiset. Oli mukava juttutuokio heidän kanssaan ennen kuin jatkoimme matkaa. Tänään reitti kulki Dinant-Waterloo-Bryssel, noin 100 km pikkuteitä ja viljavia maisemia. Varsin mukavaa etenemistä auringonkukka-, maissi-, gladiolus-, vihannes- ja viljapeltojen keskellä. Ja aurinko - aina vaan jaksaa paistaa ja lämmittää matkalaisia.
Suunnitelmissa oli mennä tutustumaan Waterloon alueeseen ja kyllä kannatti! Taistelualueelta löytyy museo, muistomerkki, panoraama, ravintola, tykkejä jne. Eri pisteissä on käyty kattavasti läpi vuoden 1815 Waterloon taistelut hetki hetkeltä Napoleonin häviöön saakka. Monenlaisin tekniikoin toteutettu kokonaisuus oli melkein ylitsepursuava ja 4D-näytös suorastaa vyöryi päälle. Hevosmassojen laukatessa ja tykkien paukkuessa, näyttämön lattia eli ja tärisi aivan kuin olisimme olleet keskellä taisteluja. 3D-lasit lisäsivät esityksen aitoutta ja elävyyttä. Historia herää henkiin.
Aluetta lähestyessämme muistomerkkikukkula siintyi jo kaukaa näkyviin. Museossa puolestaan oli näyttäviä asetelmia sotilaista, hevosista, sotatilanteista, sotilasrekvisiitasta, aseista - kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Lisäksi alueella järjestettiin pienimuotoisia näytöksiä, jolloin aseet ja tykit paukkuivat. Jälleen kerran sotien historia siivittää seutuja, joita kuljemme. Tuntui ihmeelliseltä ajatella, että olimme juuri niillä paikoilla, joilla Napoleonin ja Wellingtonin joukot kohtasivat toisensa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!
Brysseliin saavuttuamme majoituimme tuttuun hotelliin ja veimme mopon autotalliin huilaamaan. Päätimme lähteä hetkeksi jaloittelemaan, mutta niinhän Brysselin vipinä ja nähtävyydet veivät taas turistit mennessään ja tepastelimme pitkän tovin ennenkuin istahdimme ruokailemaan. Grand Placen ympärillä olevat historialliset rakennukset ovat upean näköisiä. Tänään yleissilmäystä ei oikein saatu, koska aukiolla oli alkamassa illalla isompi keikka ja tekniikalle ja muulle ylöspanolle oli varattu suuri osa alueesta. Googletimme illan pääesiintyjänkin, mutta vaikutti sen verran raskaalta musiikilta, että jätimme keikan suosiolla väliin. Löysimme kuitenkin hyvän ravintolan hauskoine henkilökuntineen ja pitihän se Brysselin vohvelikin tilata jälkiruuaksi. Tarjoilijamies tiesi, että kahdet aterimet tarvitaan, joten hän kiikutti ne valmiiksi pöytään yhtä jälkkäriä varten. Että tulee kumpaisellekin hyvä mieli, kun jaamme herkun. No, just näinhän se on!
Koska Tintti on suosikkimme, poikkesimme myös Tintti-kauppaan, mutta tällä kertaa emme tehneet ostoksia. Milou-pehmolelukoira olisi lähtenyt mukaan, jos kulkuneuvo sallisi shoppailun. Täytyy myös harmilla todeta, että viime kerralla ostamamme t-paidat olivat aivan liian huonolaatuisia. Kuluivat todella nopeasti kehnoon kuntoon. Sarjakuvamuraaleja on Brysselissä kiva bongailla ja muutama sattui nytkin reitille. Ja kuinkas ollakaan, Rolling Stones on kaupungissa. Arvelimme näin olevan, kun vastaantulijoilla näkyi poikkeuksellisen paljon Rollareiden paitoja. Kuski arvuutteli, että olisikohan kuuluisa Maineken Pis -patsas puettu Rollareiden paitaan ja kas - juuri näin oli!
Nyt vietämme kaksi yötä Brysselissä ja huomiselle mielessä on jo uudet kujeet ja kiinnostuksen kohteet.
