Mopo on ajettu talvisäilöön ja olipas kilometriköyhä kesä mopoajelujen mielessä. Korona kummajainen on vaikuttanut varmasti meidän kaikkien lomailuunkin. Saapas nähdä, missä mallissa maapallo makaa ensi kesänä.
Syksy on ollut leuto ja värikylläinen, joten luonnossa liikkuminen on maistunut. Pari viikkoa sitten osa pelloista oli vielä kauniin vihreitä. Ilta-aurinko puolestaan sävytti ruskaa entistäkin syvemmäksi. Kävimme katsastamassa kuskin metsästysseuran saalistusmaita ja tähystystorneja.
Maassa mötkötti sammalmätäs, jolla oli ihan selvästi joko savuke tai tikkari suussa. Eikö?
Kellojen siirtäminen on aiheuttanut ainakin takapenkkiläiselle ylimääräistä väsymystä. Yksi tunti sinne tai tänne - luulisi ettei paljon vaikuta, mutta niin vain tekee. Siitä ja varhain pimenevistä illoista huolimatta olemme laittaneet tossua toisen eteen ja lähteneet iltaisin happihyppelyille aina, kun sää on sallinut. Harmaiden ja kosteiden kelien koitettua on toivomuslistalla kevyt, valoa tuova lumipeita. Toisaalta - onhan näissä pimenevissä illoissakin oma viehätyksensä!
