Pyöräretkiä ja piipahduksia kahviloihin, moporeissuja lähikaupunkeihin ja uskaltautumista ravintoloihin. Terassikutsut naapurissa ja satunnaisia lähipäiviä töissä. Pienin ja varovaisin askelin suuntaamme elämää kohti ns. normaalia. Maski kasvoilla liikutaan ja maskittomiin kiinnitetään huomiota kaupoissa ja muissa sisätiloissa. Käsidesiä kuluu ja jos ystäviä tavataan, kuuluu asiaa varmistaa "taudittomuus". Ulos voi aina mennä ja jaksamme usein ihmetellä, miten hienoja ulkoilureittejä täällä eteläisessä Suomessa on. Sekä jalkaisin että pyörällä pääsee metsien keskelle ja jokien varsiin.
Suomen kesän kauneutta ei voi liikaa kehua. Varsinkin moporetkillä on ajeltu kivasti mutkittelevia pikkuteitä, joiden varrella pellot vihertävät ja puut ja pensaat alkavat olla pian rehevimmillään. Tänään ajelimme kierroksen Helsingissä ja Lauttasaaressa vaikutti, että lähes jokaisen talon pihalla oli upeasti kukkiva alppiruusu. Kuski osasi kertoa, että Lauttasaaressa asuu mies, joka on jalostanut yhden alppiruusulajikkeen. Lajike on nimetty hänen mukaansa. Pihallakin alppiruusu puhkesi kukintaan hetkessä runsaiden sateiden ja lämmön jälkeen. Myös juhannusruusu pukkaa jo kukkaa ja pihakukkien värien kirkkaus ihastuttaa.
Perjantaina oli jotakuinkin helteinen päivä ja lähdimme heti töiden jälkeen mopoilemaan Pilpalaan, jossa on hauska Lättis-kahvila. Vanhaan Lättähattu-junaan tehty kahvila on siisti, tarjonta monipuolinen ja palvelu välitöntä. Motoristeja oli paljon tälläkin kertaa. Paikka on kiva, mutta pikkuisen askarruttaa, millaista on asua liki kahvilaa. Pärinä ja pauke on melkoinen!
Ja kerran kesässä on hyvä huuhdella nahka-asut! Eli kastuttiin melko perusteellisesti noin 10 min. ennen kuin olimme kotona. Ajoitus mahtava. Ei kyllä haitannut yhtään. Päinvastoin saimme hyvät naurut. Vesipisarat olivat hulppean kokoisia ja välillä ei erottanut olivatko vesiläimäreet rakeita vai mitä vesipommeja. Kotona laitettiin heti sauna päälle ja kamppeet kuivumaan. Kyllä kesä kuivaa jne.
Naapurin suloinen Minni kutsui naapurit kylään koulunpäättäjäisviikonloppuna. Menimme jo hieman aikaisemmin auttamaan ja puuhaamaan tarjottavia valmiiksi. Oli melkein kummallista kokoontua pienellä porukalla yhteen. On niin pitkä aika siitä, kun minkäänlaiset vierailut ovat olleet edes mielessä. Aurinkoinen sää helli, ruokaa riitti ja koloistansa kömpineet naapurit tapasivat toisiaan. (Ja kuvat jäivät ottamatta liki kokonaan!!)
Koska aurinkopäiviä on riittänyt, kotitoimistolla työpäivän kahvitaukopaikka on siirtynyt somalle terassille. Niin hienoa, että kuski terassin rakensi! Töissä piisaa kumpaisellakin suht´ kiirettä, mutta toisaalta päivät soljuvat vauhdikkaasti. Näin kesällä ja valoisan aikaan jaksaa töiden jälkeenkin puuhastella vaikka mitä!
