Warrior viiletti Wienistä Krakovaan, moottoritietä 492 km

No, huh-huh, sanoi takapenkkiläinen, kun penkin päältä tänään nousi. Hiukan piti jalkoja venytellä ja nilkkoja suoristella. Matka oli pitkä, mutta yllättävän joutuisasti meni. Ja tulihan se sadepäiväkin. Tai ainakin sadekuuropäivä. Välillä porotti aurinko ja vaikkei uskoisi, moottoritiellä ajaminen ei viilennä pätkääkään näillä lämpötiloilla. Muutaman sadekuuron saimme niskaamme, mutta niiden välissä tuuli jo kuivasi varusteet.

Sadeasujen vaihtopaikka sattui kohdalle kuin elokuvissa ja katoskin vieressä. Eikä hetkeäkään liian aikaisin!

Yövymme kuninkaallisessa linnassa - kuinkas muutenkaan. :) Alunperin nykyisen hotelli-/kongressikeskuksen (Zamek Krolewski Boutique Hotel) paikalla on todellakin ollut renesanssityyliin rakennettu linna, josta osa on menneissä taisteluissa tuhoutunut. Linna on toiminut myös viljavarastona ja restauroitu 1990-luvulla nykyiseen käyttöönsä. Niepolomice-kylä, jossa pari yötä nyt asumme, on osa Krakovaa. Olimme samassa paikassa ensimmäisellä Eurooppa-turneellamme. Jos Niepolomiceen satutte - tässä oiva majapaikka!

Linnan pihan tuntumassa istahdimme illalliselle ja kävimme kylällä iltakävelyllä. Täytyy nostaa kuskille hattua (ja lasia) tästäkin päivästä. Turvallista on meno ja ajo järkevää kilometrimääristä huolimatta.

Huomenna Krakovaan. Tosin päätimme heräillä ilman kelloherätystä, joten saapas nähdä, tuleeko pyjamapäivä. Alkaa muuten olla sekä mopo että suojelusnalle peruspesua vailla. Matkaajista puhumattakaan!

Wauhdilla Wieniin, 396 km

Niin jäi Berchtesgaden, Burmesterhaus ja superkiva isäntäpariskunta tänään taakse. Varmaankin koko yhtälöstä johtuen lähtö Burmesterhausista on joka kerta hieman haikea ja verkkainen. Tiedossa on, että matka kääntyy kotia kohden. Ja samaan aikaan kuitenkin edessä on vielä paljon katseltavaa. Kiitokseksi siis kukkaset ja eteenpäin!

Poikkesimme startin jälkeen Itävallan puolelle Halstattiin (osa Unescon maailmanperintökohdetta) Hallstätter See -järven rannalle. Tuttu paikka jo aiemmalta matkalta - nyt sää suosi enemmän kuin viimeksi.

Hallstatt on hieno, aivan omintakeinen miljöönsä, jonka historia ulottuu jo 7000 vuoden taakse. Vilkas kaupankäynti loi kehittyneen kulttuurin, "Hallstattin kulttuurin". Ensimmäinen tie alueelle on rakennettu vasta 1890-luvulla, sitä ennen taloihin pääsi vain veneellä tai ullakkokäytäviä pitkin talosta toiseen. Suolantuotannosta kuululle paikalle turismi tuo tänä päivänä suuren osan tuloista.

Hallstattista matka jatkui Linziin, jossa yritimme vaihtaa Tsekin ja Puolan valuuttaa, mutta ei se Itävalta kuulkaas niin pyöri, että siellä pankissa valuuttoja vaihdettaisiin! Austria Bank, Itävallan Pankki, ei vaihda valuuttaa eikä ainakaan Itävallan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, joka on myös merkittävä teollisuuskeskittymä. Rouvaa neuvottiin kiertämään pankista toiseen ja kyselemään rahanvaihtomahdollisuutta. Todennäköisesti ei kuitenkaan onnistuisi ja valuutanvaihtopaikkoja tuollaisessa liki 200 000 asukkaan kaupungissa ei tunneta ollenkaan. Taidettiin turistia nyt hieman vetää nenusta...

Eipä siis muuta kuin keula kohti Wieniä. Siellä valuutanvaihto on pankkineidin mielestä todennäköisesti helpompaa, kun on niin iso kylä kyseessä.

Jos joskus, niin tällä turneella, sääherra on ollut puolellamme. Puimme sadeasut n. 50 km ennen Wieniä, mutta pisaroita pomppi enemmän tien pinnasta kuin ropisi taivaalta. Ilmeisen rankka kuuro oli pyyhkäissyt edeltämme. Toisen kerran ropisi, kun ajelimme maan alla metrolla hotellilta keskustaan.

Majoitumme ns. messuhotellissa muutaman kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Jo on siisti ja rauhallinen hotelli - ei kuulu messuamista mistään ja huone on aivan moitteeton. Metro kulkee jotakuinkin nurkalta, joten helposti suunnistimme ruokailemaan. Sattui löytymään vielä kiva ravintolakin hauskoinen tarjoilijasetineen, joten mikäpäs mukavampi päätös päivälle. Ja kas kummaa - valuutanvaihtobyråå putkahti esiin ihan kävelyreitin varrelta! Hieman nihkeä tosin oli rahanvaihtajapoika - oli ilmiselvästi kassa juuri laskettu viimeistä senttiä myöten ja heti lähtömme jälkeen hän sulkikin rahanvaihtopisteen.

Tuommeko tuliaisia? Nyt Wienissä Iittalaa edullisesti.

Koukkasimme ruokailun jälkeen vielä Raatihuoneen kautta ja jälkiruuaksi oli tarjolla oopperaa - korkealta ja kovaa, kuului kauaksi. Hienolta kuulosti Itävallan pimenevässä illassa. Upeasti järjestetty katsomo ja iso screeni. Liekö varsinainen esitys ollut juuri mahtavan kokoisessa Raatihuone-rakennuksessa vai Wienin oopperassa.

Huomenna ajamme Krakovan tuntumaan. Sielläkin on jo entuudestaan tuttu majapaikka varattuna - yksi suosikeistamme! Pari seuraava yötä olemmekin taas vaihteeksi paikallamme ja tutustumme Krakovaan. Öitä!