Normandian maihinnousumailla

Ranskassa ei kaikki eli mikään suju suomalaisella järjestelmällisyydellä ja hotellien tähtiluokituksetkin ovat omasta tai omistajan päästä temmattuja, mutta maisemien ja historian vuoksi tänne kannattaa matkata ja kärsiä hieman. Tänään myös seurasimme konkreettisesti vuorovesi-ilmiötä. Vesi nousi tunnin sisällä useita metrejä.

Aloitimme päivän tutustumalla Dieppen maisemiin ja linnamuseoon. Linna säilyi ehjänä vuoden 1694 pommituksissa ja toimii nykyään museona. Vitriineissä oli näytillä taidokkaasti tehtyjä luuesineitä ja -koruja. Maisemat linnakukkulalta merelle ja kaupungin ylle olivat upeat.

Porhalsimme pitkän pätkän moottoritietä ja poikkesimme Kaurismäen kunniaksi Le Havressa, jossa ranta oli vinhan näköinen. Rantahietikko oli ripirinnan täynnä pienen pieniä puukoppirivejä, joita ilmeisesti saa vuokrata ja ihmiset viettivät rantaelämää koppiensa edustalla. Näitä on näkynyt täällä jo aiemmin, mutta ei niin suuressa määrin kuin tänään.

Illalla ajelimme vielä pitkin Normandian rannikkoa ja kävimme iltakävelyllä rannan kävelybulevardilla. Juttelimme hetken herran kanssa, joka oli myös iltakävelyllä 3 kk vanhan söpön spanielinpennun kanssa ja istahdimme limpparille rantakippolaan. Kilometrejä pyörähti mittariin tänään 252 km ja eilen reilut sata enemmän eli 371. Yhteensä mittari on raksuttanut tällä turneella reilun 1500 km:n verran. Tuumimme, että jos olemme voittaneet lotossa miljoonan, käymme ostamassa pitsihuvilan tai linnan näiltä rannikoilta.

 Au revoir tältä päivältä - huomenna ohjelmassa Omaha Beach!

Sanoiko joku pari vuotta sitten, ettei enää ikinä Ranskaan..?

Vannomatta paras - siis baskerit esiin! Jalkapallohuuma ei näytä iskeneen ranskalaispoikaan yhtä vimmalla kuin belgialaisiin. Lippuja näkyy ikkunoissa harvakseltaan eikä muuta rekvisiittaa ollenkaan.

Muutoin kaikki on ennallaan: kaunista on, mutta ruokapaikkoja ei tästä maasta löydy. Lopulta, kun yksi löytyi, annokset olivat jättimäisiä. Ranskalaisiakin tuli lisukkeeksi saavillinen.

Ajopäivä oli tänään pitkä, jotta huomiselle jäisi kohtuulyhyt matkapäivä. Seikkailimme pienten ranskalaisten kylien läpi liki merenrantaa. Matkan varrelle sattui todella idyllinen kaupunki, jossa hurruuttelimme pitkin rantabulevardia, joka vain jatkui ja jatkui - kirjaimellisesti meren äärellä.

Pysähdyimme tutustumaan ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden sotilaiden hautausmaahan. Nämä paikat ovat aina yhtä pysäyttäviä. 

Huomenna vuorossa onkin yksi odotetuimmista etapeista, kun etenemme Omaha Beachin maihinnousualueelle. Tulevan yön vietämme Dieppe-nimisessä kaupungissa, johon tutustumme paremmin huomenna ennen Omaha Beachille suuntaamista.

Liki viikon saimme matkata ennen kuin tuli aika verestää sadeasujen pukemisrituaalia. Vettä tosin ripsahti sen verran, että kun saimme asut päälle, sade oli jo ohi. Takapenkkiläinen onnistui kaiken lisäksi tömähtämään maahan tungettuaan molemmat jalat samaan aikaan housunsuusta sisään. Tasapainohan siinä meni ja ylpeys sai kolauksen viimeistään siinä vaiheessa, kun ystävällinen paikallinen herra-henkilö pysähtyi vierelle ja kysyi, onko kaikki hyvin. Jo vain - kiitosta vaan, kerrankos sitä matkaaja maantiellä makaa. Taisi setä ajatella, että rouva on tainnut jo tutustua Champagnen tuotteisiin. Liian monen lasillisen verran.

Nyt on olo hieman väsynyt, jutut sen mukaiset ja naurussa pitelemistä. Onneksi kukaan ei tasokasta tarinointiamme täällä ymmärrä! Eikös ole muuten soma tuo ensi yön parkkipaikkamme kukkameri? Hortensiat ovat täällä erittäin suosittuja ja pihat pullollaan upeita hortensiapensastoja eri värisävyissä.

Tältä erää bonne nuittia kaikille ja huomisiin!