Pärnussa paikallisoppaiden huomassa

Viimeinen kaupunkikohde ennen kotia on Pärnu. Onnekkaasti saimme seuraa ja paikallisopaspalvelua Ellalta ja Jussilta. Kiitos! Eipä olisi tullut käytyä tämän illan paikoissa omin päin.

Poikkesimme ensin Pärnun uusimmalle ja kaiketi hienoimmalle golf-kentälle meren ääreen. Eilen ja tänään on ollut hurja tuuli ja päivän ajon jälkeen aivot olivat yhtä sekametelisoppaa. Ainakin niska- ja keskivartalolihakset ovat näinä päivinä saaneet jumppaa. Eipä näkynyt golfareitakaan hienolla kentällä. Upeat puitteet.

Seuraava kiertoajelun kohde oli Auto 24 Ring, jossa tietenkin soluttauduimme VIP-alueelle. Viron ainoalla suljetulla moottoriradalla järjestetään kilpailuja ja siellä saa käydä maksua vastaan ajamassa erilaisilla menopeleillä.

Ringin jälkeen vuorossa oli Villa Andropoff, eriskummallinen paikka, joka on rakennettu Neuvostoliiton korkeimman johdon ja valtiovieraiden lomapaikaksi. Paikka tunnetaan Andropovin paikkana, päärakennuksen rakentamispäätös on tehty Yuri Andropovin valtakaudella. Paikka on ollut aikanaan tarkkaan vartioitu eikä alueen vierailijoista ole ulkopuolella juuri tiedetty.

Nykyisin alue rakennuksineen on eestiläis-suomalaisessa omistuksessa ja kunnostustyöt on aloitettu vuonna 1997. Sitä ei tosin voinut paikan päällä juurikaan havaita. Muutama suomalainen golfari näkyi terasilla. Päärakennuksessa ja alueella olevissa rivitaloissa voi majoittua ja kieltämättä näkymät merelle olivat hienot.

Kierroksen lopuksi kävimme vielä drinksuilla Valgerannalla, jossa myös on samanlaiset kauniit kangasmaastot ja valkeat hiekkarannat. Valgeranta on enemmän paikallisten suosiossa, Pärnun lähirannalle turistit kävelevät vaivatta keskustasta.

Viimeinen yö ennen kotia on nukkumista vailla. Hieman haikea on olo, kun tämän kesän mopomatka alkaa olla ohi. Kilometrimääriä ja muita yksityiskohtia lisäämme blogiin kotona.

Naapurin ihanuuksille rentouttavaa lomaa, Ellalle ja Jussille kiitos, Poriin Juholle terkkuja!

Tourist on tour!

Torun oli hieno matkakohde ja sinne menemme toistekin. Aloitimme eilisaamun reippailulla raatihuoneen torniin ja tutustuimme pihalla olleeseen historianäyttelyyn.

Torunissa hotelli Spichrz on suositeltava majoituspaikka. Meidän huoneistossamme makuutilat olivat toisessa kerroksessa. Hotellin historiasta kerrottiin sisäpihalla sanoin ja kuvin.

Eläinystävällinen lähikuppila Torunissa hotellimme lähellä. :)

Eilen oli turisti ja toinenkin turneella. Todellakin. Oli tämän reissun takkuisin päivä, mutta onneksi ei mitään vakavampaa.

Tarkoituksemme oli olla vielä yksi yö Puolan puolella, mutta kolmen kaupungin hotellitarjonnan kahlattuamme läpi, totesimme, että järkevän oloisia ja -hintaisia huoneita ei ollut ainakaan Bookingin kautta tarjolla. Varasimme siis hotellin Liettuasta, Marijampolesta. Hotelli Mercuriin päästyämme saimme tilavan ja perussiistin huoneen ja päätimme lähteä ravintolaan ruokailemaan ennen iltakävelyä. 

Lähtöä tehdessämme alkoi hotellissa pauhata raivoisa teknomusiikki. Tuntui, että koko rakennus pomppi basson jytkeen ahdissa. Ravintolaan mennessä kävimme tiedustelemassa, miten myöhään musiikki pauhaa ja vastaus oli, että hotellissa on kolmen eri ryhmän yksityiset juhlat eikä hotellissa ole ns. "hiljaisia tunteja", joten jumputus voi jatkua puolille öin tai pidempään. Meille tarjottiin ylempää hotellista paria muuta huonetta, mutta musiikki raikasi myös hotellin ylimmissä kerroksissa. Päätimme pakata kimpsut, hypätä pyörän päälle ja ajaa seuraavaan kaupunkiin eli Kaunasiin. 

Best Western -hotelli vaikutti varmalta valinnalta. Matkaa iltamyöhään oli ajettavana n. 60 km. Kuun loisteessa parkkeerasimme hotellin pihaan, otimme kypärät päästä ja jump-jump-jump - samanlainen teknomusan pauhu täytti pään. Voiko olla näin huono tuuri? Takapenkkiläinen tallusti respaan kyselemään juhlien kestosta ja vastaus oli sama kuin edellisessä hotellissa, ehkä puolille öin ehkä pidempään. 

Täytyy antaa respan tytölle tunnustusta siitä, että hän soitti toiseen hotelliin, josta huone järjestyi. 110 € hotelliyöstä Kaunasin Park Inn -hotellissa ei paljon houkutellut, mutta hiljaisuus ja yöunet painoivat enemmän. Sinne siis. Hinta oli siinä kohtaa yötä ja väsymystä sivuseikka. Yöpalalle pääsimme lähiravintolaan puolen yön hujakoissa ja unten maille yhden jälkeen. Onneksi saimme rauhallisen ja siistin huoneen, runsaan aamiaisen ja jotakuinkin normaalimittaiset yöunetkin. Sunnuntaipäivänä huoneen luovutus oli vasta klo 12.

Seuraava kohteemme oli Riika ja sitten Saksan tulvien ja sateiden jouduimme ensimmäisen kerran pukemaan sadeasut. Pari pientä veden ropsautusta tuli, mutta ei onneksi enempää. 

Näkymä eteenpäin...

...ja näkymä taaksepäin.

Matkalla pysähdyimme Silauiaissa ristikukkulalle, joka on varsin erikoinen näky erikokoisine ja -näköisine ristineen keskellä ei-mitään. Ristien materiaaleina oli ainakin puuta, sähköputkea, kiveä ja metallia. Risteihin oli ripustettu koruja, rihkamaa, laattoja ja ristiä ristin päälle.

Harmittaahan se, kun ei pöksyt pysy jalassa...

Ristikukkulasta on mainintoja vuodesta 1850 lähtien ja ristejä on tuotu paikalle siitä lähtien, kun puolalaiset ja liettualaiset kapinoivat Venäjän keisarikuntaa vastaan. Risteillä muistetaan kadonneita ja kuolleita henkilöitä. Ristien lukumäärä on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 1900, jolloin niitä oli 130. Neuvostoliiton vallan aikan ristit tuhottiin useampaan kertaan, mutta liettulaiset ovat tuoneet paikalle aina uusia ristejä. Liettuan itsenäistymisen aikaan ristien määrä oli 55 000 ja nykyään yli 100 000.

Riikassa majoitumme tutussa Vantis-hotellissa, joka on vartioitu, turvallisessa paikassa oleva pienehkö hotelli kävelymatkan päässä vanhan kaupungin keskustasta. Matka hotellilta keskustaa taksilla maksaa 5-6 euroa. Nälkä kurni, joten menimme keskustaan taksilla ja melkein kävelimme takaisin. Erinäköisten tietöiden (taas!) takia kävelyreitti tyssäsi, joten otimme toisen hotellin edestä taksin ja huristimme loppumatkan taksikyydillä hotellille. Alla hetkiä Riikan illasta.

Onko ketään kotona?

Eilen matkaa kertyi n. 550 km ja tänään kohtuulliset 285 km. Huomenna reissaamme viimeiseen kohteeseen ennen kotia, Pärnuun. Loppumatkan ajomatkat ovat varsin kohtuullisia, joten eteneminen per päivä koto-Suomen lähestyessä hidastuu.

Pian olemme jo kotona siis. Laivaliput ostimme tiistaille klo 18 laivaan, joten pari päivää vielä nautimme tästä turneesta.