Moporetki Manseen

Loman päättymisen kunniaksi hurautimme mopoajelulle Manseen. Tampereen ystävien kanssa on viritelty treffejä kerta toisensa jälkeen, mutta edelleenkään ei tärpännyt. Eikä varsinkaan, kun on tällaisia ex tempore -lähtöjä. Mutta kyllä me vielä tapaamme tämän suven aikana! Sää oli suotuisa lauantaina. Siispä vetäisimme ajokamat päälle, hyppäsimme Warriorin selkään ja kurvailimme valokuvanäyttelyyn Tampere-talolle.

Tavoitteena oli nähdä valokuvaaja Ralph Larmannin valokuvanäyttely ja sen myös toteutimme. Näyttely on koostettu hienosti. Sisään astellessa tuli odottava olo. Aivan kuin bändi kohta astelisi lavalle - tilan värivalot, näyttämösavut, passit, stage ja pelkistetyt kromitelineet loivat tunnelman keikkapaikalle saapumisesta. Itseäänkin olisi voinut lavalla kuvata: rekvisiittana mikrofoni, valot ja savusumut.

Larmann on supertähtien ja bändien virallinen kiertuekuvaaja ja hengästyttävän määrän staroja hän onkin ikuistanut otoksiinsa. Tilassa pyöri myös video hänen työskentelytavoistaan ja kun takapenkkiläinen oli juuri ihmetellyt, miten otoksissa silmät ovat niin skarpit, videolta paljastui hänen käyttävän tekniikkaa, jossa tarkennus tapahtuu juuri silmiin. Tämä tuo sielukkuutta kuviin.

Yllättävän moni kuva oli otettu Suomessa joko kotimaan tähtien tai maailman tähtien keikoilta. Ed Sheeran, Samu Haber, Kaija Koo ja Cheek. Aika huikeita olivat kuvat, jotka on napattu todennäköisesti dronella. Ihmismassojen määrä välittyy aivan eri tavalla noista kuvista. 

Larmann on yksi maailman parhaista konserttikuvaajista ja kieltämättä terävistä kuvista välittyi hienosti keikkojen ja artistien tunnelmat. Ehkä tässä auttaa myös se, että kuvaaja itsekin on opiskellut musiikkia ja toiminut musiikin opettajana. Hän on myös julkaissut useita valokuva-aiheisia kirjoja.

 

Jos aikaa olisi ollut, olisimme menneet vielä Sara Hildénin taidemuseoon, mutta tällä kertaa sille kierrokselle olisi tullut liian kiire, joten jätimme taidemuseon suosiolla toiseen kertaan. Sen sijaan pöräytimme mopon käyntiin ja ajelimme Hatanpään kartanoon lounaalle. Hieno miljöö, kehno ruoka. Kuski annos varsinkin sisälti maailman omituisimmat ranskalaiset, joiden makua emme osanneet määritellät muuksi kuin muutamaan kertaan rasvassa uitetuksi pahviksi. Kerta kaikkisen omituista. Perunan mausta ei tietoakaan. Sen sijaan miljöö on aivan upea. 

Hatanpään kartanon historia ulottuu 1700-luvulle asti. Tuolloin, 1750-luvulla, valtiopäiväedustaja, upseeri Hans Henrik Boije osti Hatanpään ratsutilan ja asettui asumaan tiluksille. Hän teetätti mittavia maansiirtotöitä, jotta tilalla voitiin tehdä pelto- ja puutarhaviljelyyn liittyviä kokeiluja. Muotopuutarha ja rannan venelaituri ovat edelleen olemassa. Vuonna 1778 Boije nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi ja kartano lisärakennuksineen ja maineen myytiin kruununvouti Gabriel Ahlmanille.

Kartanon ympäristössä, Hatanpään arboretumissa voi kierrellä katselemassa puita, pensaita, kukkaistuksia ja ruusutarhaa. Ruusut ovat omassa pihassamme jo kukkineet, mutta kartanon pihassa suuri osa ruusulajikkeista kukki vielä kauniisti. Laaja puistoalue on rauhoittava ja kaunis päiväkävelykohde.

Tänään on kaivettu jo työkoneet naftaliinista ja vähitellen virittelemme ajatuksia arjen puolelle. Oli hieno loma, joten arki alkakoon!