Muistattehan toki, että kävimme aiemmin kesällä kolkuttelemassa Paimion parantolan ovia. Silloin paikka ei ollut auki ja ihastelimme sekä rakennusta että sen ympäristöä ulkona lämpöisessä auringonpaisteessa. Nytpä lähdimme ystävien kanssa ihan varta vasten parantolaan ja olipas aika autenttinen piipahdus sairaalan jotakuinkin alkuperäiseen miljööseen. Alvar Aalto on miettinyt jokaisen yksityiskohdan värejä ja huoneiden ilmastointeja myöten - vuoteessa lepäävien potilaiden vinkkelistä. Myös leikkaussali oli siinä kuosissa, jossa se on sairaalan toiminnan aikaan ollut ja kylläpä tuntui siltä, että kohta ufo laskeutuu...
Syyskuun ensimmäisenä päivänä olo oli kuin ekaluokkalaisella koulun alkaessa. Ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa sujui hyvin, vaikkakin päässä tuntui muutaman ensimmäisen päivän jälkeen olevan vain ohutta yläpilveä. Paljon kaikkea mahdollista uutta tietoa on tullut omaksuttua. Valtion hommelit ovat hieman toisenlaisia kuin yksityisellä puolella, mutta kokonaisuus sinällään on jo hahmottunut hyvin ja työyhteisö on suorastaan ihana. Mahtavia ihmisiä ja lämmin vastaanotto. Olo on ollut tervetullut. Rakkaan ystävän antama muistikirjakin on täyttynyt ja kynä sauhunnut!
Pari viikkoa sitten kävimme pitkästä aikaa Seurasaaressa. Oli melkein hellepäivä, vaikka syyskuun puolella jo ollaan. Seurasaari on kertakaikkisen hieno paikka ja meri ympärillä kruunaa kävelyretket. Kesäkelien jatkuessa maistui jättimäinen jäätelö. On muuten jännä ilmiö, että vaikka jäätelökioskilla pyytää vain ihan pikkuruisen tötterön, pyyntö ei vaikuta lopputulokseen. Kuten kävi nytkin.
Tiedättekös Hietalahden Kauppahallin Piilo-ravintolan? No, jos ette tiedä, rientäkääpäs testaamaan. Etenkin silloin, kun paikalla sattuu olemaan livemusiikkia. Visa Luttinen ja Antti Sarpila musisoivat kirjaimellisesti parvella eräänä keskiviikko-iltana ja meininki oli varsin tunnelmallinen swing- ja evergreen-musan soidessa taustalla. Ruokakin on maittavaa ja meidän onneksemme omistajatäti tarjosi (ihanat) jäätelöannokset. Sattui olemaan tuo toinen musikantti ystävämme ja seurueessamme muutenkin omistajan tuttuja. Piilo-ravintola tekee itse jäätelön ja tarjolla on vaikka minkälaista makua. Esimerkiksi veriappelsiini oli raikas yllätys.
Koska kesäkelejä on piisannut, piipahdimme viikko sitten Tamminiemeen Café Adjutanttiin kahvikupposelle. Hieno on tämäkin paikka meren äärellä. Ulkona tarkeni istuskella hyvin ja kahvittelun päälle kävimme kurkistelemassa kuuluisaan rantasaunaan ja tepastelimme rantapolkuja pitkin takaisin autolle.
Viime viikonloppuna oli vuorossa Lohjan omenakarnevaalit. Ja voihan sentään, kuinka sää suosi sitäkin tapahtumaa. Karnevaalialueella oli varmasti jotakuinkin jokaiselle jotakin. Omenoita tietenkin ja lisäksi erilaista lähi- ja luomuruokaa, leipää, hilloa, mehua, käsitöitä, seppä rautaa takomassa jne. Lapsille oli järjestetty mm. poniratsastusta ja ruohoniityllä sai rakentaa linnun pelättimiä. Piipahdimme myös alueen museossa ja navettarakennuksen yläkerrassa vanhoja kiesejä ihastelemassa.
Lohja, lauantai ja avoinna oleva ravintola vaikutti olevan harvinaisen vaikea yhtälö. Kylä oli täynnä väkeä, mutta lähes jokainen ravintola kiinni jo iltapäivällä! Varsin omituista. Löysimme lopulta tiemme pieneen nepalilaiseen ravintolaan, jossa olikin ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka. Matkalla keskustaan huomio kiinnittyi varsin eksoottisen näköiseen kukkivaan kasviin. Olikos se trumpetti- vai pasuunakukka? Taisi olla pasuuna.
Koska Lohjan ravintola- ja kahvilatarjonta oli varsin niukka, suuntasimme kahvittelemaan Inkooseen Café Wilhelmsdaliin. Palvelu oli oma kokemuksensa, mutta terassilla oli kiva istuskella ja turista ystävien kesken.
Tänään kävimme pitkästä aikaa ulkoilemassa omissa lähimaastoissamme. Jälleen kerran syksyn kaunis ruska meinaa hiipiä varkain. Nyt täytyy olla tarkkana, jotta lehtipuiden loistosta tulee nautittua. Suomen eri vuodenajat ovat hienoja ja syksyn ruskan sävyt upeita.
Useana iltana on ollut myös kauniita auringonlaskuja ja pilvet muodostavat vielä omat piirroksensa auringon kajoon. Auringonlaskua voi ihastella myös uuden työpaikan liikuntasalin ikkunasta. On hienot näkymät - varsinkin takapenkkiläiselle, joka rakastaa merta.
Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin on aika tehdä hyvää ja hankkia oma Roosa-nauha tai jokin muu vaaleanpunainen tuote. Tämän vuoden nätti rusetti onkin suloisen samettinen.
