Sen jälkeen, kun asiat ja suunnitelmat lähtivät järjestymään ja kirkastumaan, kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin. Pääsimme tsekkaamaan itsemme koneeseen jotakuinkin ensimmäisinä, turvatarkastus eteni joustavasti edellämme olleesta "olemme elämämme ensimmäistä kertaa reissussa, hihhihii, ai pitikö nämä nesteet laittaa pussiin, ai huulipunakinko, rispivärikin, ja kaikki nämä ihanat tilpehöörikorutkinko pitää riisua, ja vyökin..?" -tätiseurueesta huolimatta. Väenpaljouden keskellä olimme Varsovan kentän ainoat matkustajat, joilla oli maskit. Ja tuntui jopa, että saimme siksi kummastelevia katseita. Plussat kotimaan taksikuskille, joka kysyi kohteliaasti, että haluammeko hänenkin käyttävän maskia. Siinä vaiheessa huomasimme riisua omammekin. Puolan taksipalveluiden jälkeen Taksi Helsingin ystävällinen palvelu ja viimeisen päälle puhdas auto tuntuivat turvallisilta. Ovi avattiin rouvalle ja matkatavarat nostettiin kohteliaasti kyytiin. Puolan taksireiskat vähät välittivät ovien avaamisesta, kävelivät vain tyynesti ohi, hyppäsivät ratin taakse ja sitten mentiin. Ja koska koko ajan oli helle ja auringonpaiste, ilmastointi pohotti niin, että korvalehdet heiluivat.
Nyt olemme kotona ja kiitos huolenpidosta. Kauniita viestejä on tullut ja kyllä naapurin ihana täti tietää - voisiko olla somempaa tapaa toivottaa tervetulleeksi. Olipa hyvä, että jättikokoisia korvapuusteja oli kaksin kappalein! Riitti pakkaseen asti. Lisäksi kuohuviiniä ja mansikoita, niillä matkalainen pärjää. Kortti ei olisi voinut olla kauniimpi. Osui tilanteeseen täysin.
