Takapenkkiläinen vetäisi poikkeuksellisen pitkät yöunet, joten arjen aherrukset taitavat vähitellen vaihtua lomatunnelmiksi. Aurinkoinen ja pilvipoutainen sää on siivittänyt matkaamme, joten senkin suhteen on ollut suosiollista. Aamiaisen ja pakkaamisen jälkeen hyppy mopedin selkään ja nokka kohti Rodbyn satamaa.
Varauduimme ruuhkiin ja sateisiin, joten olimme perillä tunnin liian aikaisin. Edellämme laivaan oli ajamassa kaksi jo iällään olevaa herrahenkilöä ja ehdimme laittaa merkille toisen herran monenmoisen säätämisen. Noo sattuuhan sitä kaiken muun lisäksi vielä niinkin, että miehet olivat väärässä satamassa väärään laivaan pyrkimässä. Vaatii taitoa ja sirkustemppuja tehdä kapealla, yhdensuuntaisella kaistalla U-käännös ja yrittää puikkelehtia kaistojen välistä takaisin. Varsinkin, kun lähtöselvityksestä ei ole yhden yhtä tietä takaisin päin. Matkailu avartaa. Hyvin kokeneen ja paljon nähneen oloinen kassarouva totesi kohdallamme, että eipä hätiä mitiä, ajatte vain seuraavaksi lähtevään laivaan, niin ei tarvitse odotella. Thank you ja kaista nro 1, olkaapa hyvät!
Lautta Tanskasta Saksaan on ihan kunnollisen kokoinen laiva. Ylitys kestää 45 min. ja sinä aikana voi vaikka shoppailla tax free myymälässä. Se kummeksuttaa edelleen, miten vähän ihmisiä on joka puolella. Tosin täällä Manner-Euroopassa kesälomakausi ei ole vielä kiihkeimmillään, mutta silti ihmetyttää. Ehdimme siemaista laivalla virvokkeet ja jäätelöt ja sitten tulikin jo hoppu mopoa starttaamaan. Lauttamatkan jälkeen porhalsimme ensin tankkaamaan Fehmarnsundin saarelle ja sen jälkeen oli vielä ylitettävä liki kilometrin mittainen Fehmarnsundin silta, jota kautta hurautetaan Saksan mantereelle.Tällä sillalla tukka hulmusi vain 67 metrin korkeudessa ja ehkäpä aurinko saatteli meitä niin kauniisti senkin vuoksi, että Fehmarnsundin saaren paikkeilla on eniten aurinkoisia päiviä Saksassa.
Päivän kohde on Lyypekki eli Lübeck ja onnekkaan lauttaepisodin jälkeen pääsimme kirjautumaan hyvissä ajoin pikkuruiseen perhehotelliin parin kilometrin päähän keskustasta. Siispä vaatteiden vaihto ja kävelyretkelle vanhaan kaupunkiin. Aivan kuin mallituristit konsanaan lähestyimme kaupunkia Holtenstor-portin ja sen edessä aukeavan puiston kautta. Vinot tornit näyttävät kuin pian kuukahtaisivat toisiaan vasten. Holtenstorin portti on toinen jäljellä olevista keskiaikaisista porteista, jotka kuuluivat kapunkia ympäröivään muuriin.
Entisaikojen vauraus tulee esiin juurikin massiivisissa punatiilirakennuksissa ja kirkoissa, joiden tornit nousevat kaupungin silhuetista. Pyhän Marian kirkon sisällä pyörähdimme ihastelemassa massiivisia lasimaalauksia. Vain pieni osa kirkosta oli yleisölle vapaa. Ilmeisesti kirkkoa kunnostetaan ahkerasti. Aikanaan kirkon rakennustyöt kestivät vuosidadan ajan ja lopulta se valmistui vuonna 1350. Kävelimme ohi Raatihuoneen (kiinni) ja käyskentelimme vanhan kaupungin torilla (rauhallista).
Ravintolat alkoivat sulkeutua jo seitsemän aikaan, mutta onneksi kaupngin läpi kulkevan Trave-joen rannalta löytyi ravintoloita, joista yhteen istahdimme. Mukavan rauhallista. Ja niin sitä taas viisastuimme tänäänkin. Lyypekissä on tehty vallankumouksellista marsipaania 1500-luvulta asti ja sillä on vähintäänkin yhtä tiukat laatukriteerit kuin shampanjalla konsanaan! Pitäisikö sitä huomenna vielä koukata marsippaanikaupan kautta vai katselemmeko vain marsipaaniunia ensi yönä?
Illan päätteeksi todistimme vielä isoa, mutta suloista nalleongelmaa. Kannattaa lähteä huvipuistoon pyörällä. Pelionni on taattu!
