maanantai 15. heinäkuuta 2019

Paikallisbussilla Jurmalaan ja junalla takaisin

Mopoton päivä viikossa pitää puutumisen loitolla. Tänään liikuimme jalkaisin ja julkisilla kulkupeleillä. Paikallisliikenteellä liikkuminen on ohjelmanumero sinänsä. Niin tälläkin kertaa. Suuntasimme bussiaseman läheisyyteen joenrantaa pitkin. Tunnustamme, että ehkä yhden tai kahden tienylityksen kohdalla olisi saattanut olla rikesakon paikka...




Ainakin kolme ihmistä neuvoi ostamaan bussiliput tietystä paikasta ja latvialaisen loogista tietenkin oli, ettei niitä sieltä saanut vaan suoraan bussista! Junalippujen hankkiminen takaisin oli huomattavasti helpompi operaatio. Jurmalan rannoilta junaan nousi turistia ja paikallista tuskaisen paljon. Tänään nimittäin on hellettä piisannut! Aamupäivän ostoslistalla oli näin ollen aurinkovoide, jonka pieneen pessimistisyyteen taipuvainen suomalainen turistiryhmä oli karsinut tavaroista pois. Siitäs saimme!




Jurmala oli varsin viehättävä pieni kaupunki, jossa ei tosin näin ennakkoon paikkaan tutustumattomille ollut ihan hirmuisesti katseltavaa. Rannan läheisyydessä olevat kadut ja pitsihulivat olivat toki idyllisiä ja ranta sinällään kymmeniä kilometrejä pitkä. Keskusta oli soma pikku kahviloineen ja kauppoineen.



Junamatkan jälkeen jäimme Riian keskustaan kävelemään ja suunnittelemaan mahdollista jokiristeilyä. Kuski ja takapenkkiläinen lähtivät kuitenkin hipsuttelemaan hotellia kohden. Kuumuus meinasi hyydyttää ja levon tarve on ollut tänään suuri. Mutta - on ollut mukava kävellä vaihteeksi oikein kunnolla.





Matkakamutkin jättivät lopulta risteilyn väliin, koska kuinka ollakaan, aurinko väistyi ja tuli sade rankka. Onneksi sade ei kauaa kestänyt ja synkimmät pilvet taisivat livahtaa ohi kaupungin.



Huomenna matka jatkuu Pärnuun ja nyt varaudumme parin päivän kehnompiin keleihin. Sen jälkeen pitäisi auringon taas porottaa! Oli leppoisa päivä Latviassa.

Tartto-Valga-Cesis-Riika, 274 km

Lähdimme aamupäivällä Tarttosta tämän päivän määränpäähämme Riikaan. Pysähdyimme kahville pieneen Valgan kaupunkiin. Saimme aikaan paikalliseen "Eliteen" suurenmoisen häslingin, kun aloimme oma-aloitteisesti kantaa tuoleja yksin nököttävän pöydän ympärille. Johan löytyi vikkelästi henkilökuntaa hillitsemään omatoimisuuttamme, koska juuri tuo pöytä oli tietenkin varattu toisen seurueen käyttöön. Toinen pöytä järjestyi ja kahvitkin saimme tilattua.


Välietapiksi olimme sopineet Cesis-nimisen keskiaikaisen kaupungin. Kunnon turistien lailla etsimme ensimmäiseksi turisti-infon.



Infon jälkeen lompsimme lounaalle, jonka aikana tummaakin tummemmat pilvet piirittivät seudun, joten linnaan tutustumisen sijaan laitoimme töppöstä toisen eteen ja kiiruhdimme mopoille sadeasuja kaivamaan. Linna-alue olisi varmasti ollut kiva, vaikkakin suuri osa siitä näytti olevan remontin ja restauroinnin alla. Toisella kertaa sitten! Sievän oloinen paikka, jonne voi suunnata toisella kertaa.





Seuraavana vuorossa olikin jo Riika, jossa yövymme pari yötä. Hotelli, taksi vanhaan kaupunkiin, ruokailu, vesipullojen ostaminen ja pientä tepastelua - siinäpä ilta tiivistetysti sillä nyt on päästävä jo nukkumaan!





Ai niin - haikara hairahti tänään melkein eteemme. Olisihan se aika noloa, jos reissu keskeytyisi yhteentörmäykseen haikaran kanssa. Onneksi otus sai juuri juuri onnistuneen nousukiidon ennen kuin ehdimme kohdalle.

Syntymäpäiväonnea, Heikki - Burmesterhausin isäntä!