Vettä riitti koko matkalle Jönköpingistä Tukholmaan. Kuskille jälleen kunniaa tästä päivästä. Olihan märkä matka, joka Tukholmaan saavuttaessa vaihtui auringonpaisteeksi. Pienen Tukholma-seikkailun jälkeen osuimme satamaan, mutta kyllä täytyy sanoa, että kovin on kehnot opasteet satamassa. Olisi konsultin hommia yhdelle, nimeltä mainitsemattomalle, suomalaiselle Pete-terminaalipäällikölle.
Satamassa hoidimme kotitaloushommeleita eli kuivasimme vaatteita. Viereen parkkeerasi tanskalainen Harley Davidson -pariskunta, joka oli matkalla HD-kokoontumiseen Laukaalle. Päivitimme heille Suomen säätiedot ja herra tarjosi kuskille oluen kohteliaasta kieltäytymisyrityksestä huolimatta.
Vaatteet kastuivat vielä kertaalleen ennen laivaan pääsyä. Rankkasade yllätti ja kasteli kaikki motoristit oikein huolella. Ei voitu muuta kuin nauraa tälle hienolle harrastukselle!
Teimme eilen varauksen laivan a la carteen ja pikaisen suihkun jälkeen hilpaisimme syömään ja kohottamaan maljat matkamme kunniaksi. Loistava reissu, turvallinen kuski. Takapenkkiläinenkin yritti keikkua mukana parhaan taitonsa mukaan. Kieltämättä sadekeli aiheutti pientä jännitystä takapenkillä.
Laivalla pikaisten tuliaisostosten jälkeen sulkeuduimme hyttiin ja yritimme levitellä vaatteet ilmavasti, jotta kuivuisivat aamuksi. Kuskille vielä yksi lonkero (jota ei missään muualla maailmassa ole tarjolla!) ja tuutimaan. Sinetti tälle matkalle on huominen Turku-Vantaa -kotimatka.
Summa summarum: huima seikkailu - 13 maata, kilometrejä noin 6700. Ihmiset kaikkialla samanlaisia omine askareineen ja arkineen. Sitä mukaa kuin matka Baltiasta eteni, kustannukset nousivat. Käytöskulttuurissa oli ehkä suurin ero, Euroopassa Tanskaan asti kohtelias käytös oli normaali käytäntö. Kaikkia tervehditään kohteliaasti, olivat he tuttuja tai ei. Tämä päti vielä Tanskassa, mutta Ruotsiin tultaessa ero oli selkeä. Ihmisten käytös oli aikaisempaan verrattuna jopa töykeää ja ajokulttuuri ajoittain röyhkeää. Motoristia ei liikenteessä kunnioitettu, vaikka sadekeli lisäsi riskejä entisestään.
Senkin olemme huomanneet, että motoristiväki on oma rotunsa, joka suhtautuu tilanteisiin rennosti ja ronskilla huumorilla. Pienistä ei hermostuta ja itselle osataan nauraa.
Kaikki koettu tullaan käymään vielä useaan kertaan läpi muistellen, mitä kaikkea koimmekaan.Onneksi valokuvia tuli napsittua reippaasti. Pelkästään niiden selaamiseen ja kaiken uudelleen elämiseen kuluu tunti jos toinen. Enemmän kuin hyvin sujui tämä ensimmäinen iso rundimme. Uusiksi otamme - mutta emme ihan heti!
Kiitos teille kaikille mukana ajaneille! Meille on ollut iso ilo se, miten ahkerasti blogiamme on seurattu. Jokainen kommentti ja viesti on lämmittänyt mieltämme.
Huomenna tulee viimeinen tämän reissun päivitys. Silloin ollaan jo kotona!
