Lähiretkiä 1000 km

Mopon mittari näyttää, että yli 1000 km on tullut ajeltua jo tämän kevään aikana. Lähiseudun retkistä kilometrejä kertyy liki varkain. Mikäpä on ollut huristellessa, kun lämpöä on ajoittain jo riittänyt lähes helteeksi asti.

Perjantaina kurvasimme Katajanokan terminaalialueelle, jossa mm. Sami Saari, Jiri Nikkinen, Virve Rosti ja mahtibändi Gebardi esiintyivät. Hieno lava, äänentoisto ja töttöröö, mikä puhallinarmeija Gebardilla olikaan vahvistuksenaan! Kyllä kuulijaa hemmoteltiin.

Serkkulikkahan se siinä! :)

Toukokuun puolella piipahdimme Espoon Automuseon rompepäivillä. Tuolloin oli yksi kevään ensimmäisistä hellepäivistä, joten nahkavermeissä tarkeni tutkailla myyntipöytiä. Nostalgisia esineitä ja tilpehööriä olisi ollut tarjolla, menopelejä vähemmän. Yhden tyylilyylin bongasimme. Tämä äitienpäivä-viikonloppuna järjestettävä tapahtuma on kaiketi harrastajan unelma.

Warrionin vasen etuvilkku on oikutellut, joten kuski kävi eilen piuhaviidakon kimppuun. Noottia menee ainakin huoltoon. Sen verran voimalla oli painettu akku piuhojen päälle, että osa oli mennyt poikki. Kuski apupoikineen ei vielä ongelmaa ratkaissut, mutta eiköhän vika saada huollettua ennen reissua.

Koskaan ei muuten tiedä, minkä sortin yllätys lähiretkillä tulee vastaan. Takapenkkiläisen syntymäpäivänä löytyi Pasilan asfalttipihojen uumenista grillausryhmä, joka kajautti komeasti Paljon onnea vaan! Kiitos-kiitos!

Hieno on tänä keväänä kukkaloisto muuten kotipihankin puissa ja pensaissa - ei vain Kirsikkapuistossa!

Kohde kuin kirsikka!

Etelän mopoilijat ja toki kaikki muutkin: toukokuun alkupuolen ehdoton suosikkikohde päiväajelulle on Herttoniemen kirsikkapuisto. 

Myöhästyimme muutaman päivän parhaasta kukkaloistosta, mutta ihailtavaa riitti edelleen. On upea ja Suomessa kaiketi varsin harvinainen paikka!

Toukokuinen Tartto

Teimme muutaman vuorokauden mittaisen kevätretken Tarttoon. Lämpötila huiteli koko reissun ajan miltei hellelukemissa eikä tuulesta ollut harmia laivamatkoillakaan. 

Olipa muuten mukava matkakohde! Kaunis, pieni kaupunki, jonka kaduilla ja kujilla historia henkii. Suuri osa vanhan kaupungin taloista on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla ja kaupungissa on panostettu mm. näyttäviin seinämaalauksiin.

Ystävämme olivat järkänneet hääpäivämme kunniaksi kävelykierroksen, joten kolmen tunnin aikana, paikallisoppaan huomassa, ehdimme nähdä enemmän kuin koskaan olisimme keskenämme ehtineet!

Kaksi kirjailija-Wildeä, Oscar ja Eduard, ja yksi turisti.

Tarton taidemuseon rakennus, ns. vino talo, oli varsin vinha näky. Talon oikea sivu on rakennettu vanhan kaupunginmuurin päälle ja vasen sivu uuden perustan päälle.

Kovin oli vino - Vino talo

Harvoin on ruokailujen suhteen niin hyvin lykästänyt kuin nyt. Jotakuinkin poikkeuksetta oli maukkaat ja edulliset ruuat. Ravintolassa syöminen on Virossa edelleen huomattavasti edullisempaa kuin kotomaassa.

Püssirohukelder eli Ruutikellari - suosittelemme!

Muutoin ei hintataso kotimaasta paljon poikennut - ainakaan vaatekaupoissa ja apteekeissa :), joissa hintavertailua harrastimme.

Tarton tuomiokirkko on ollut aikanaan Baltian merkittävimpiä goottilaistyylin tiilirakennuksia. Uskonpuhdistusten ja tulipalon jäljiltä kirkko raunioitui, mutta osa siitä on entisöity Tarton yliopiston museon tiloiksi.

Johanneksen eli Jaanin kirkossa kipusimme torniin maisemia ihailemaan. Tämäkin kirkko on kokenut tulipalot ja rapistumiset, mutta on palautettu alkuperäiseen asuunsa 1800-luvun lopussa.

Myös Art Hotel Pallaksen huoneissa oli panostettu taiteisiin. Hotellin paikalla on aikoinaan ollut Pallas-koulukunnan taiteilijoiden taidekoulu ja hotellihuoneiden taide on saanut inspiraation tuon ajan (1920-luvun) taiteilijoiden luomuksista.

Kuten monissa Baltian pienissä, idyllisissä kaupungeissa, Raatihuoneen tori on lukuisten vanhojen rakennusten ympäröimä ihmisten kohtaamispaikka ravintoloineen ja viikonlopun myyntikojuinen. Torin suihkulähteessä keikistelee suutelevien opiskelijoiden patsas.

Kohti kesää ja uusia seikkailuja!

Kevään ajoretki II, kypärätesti

Vappupäivänä 1.5. oli suotuisa ja aurinkoinen ajokeli, lämpöä +18 astetta.

HUHUU - kuuleeko maa?

Ajoa n. 110 km Sipoo-Porvoo -suunnalla. Kypärä testattu. Ei ota tuuli tähän kypärään. Samaan aikaan, kun kuskin pää teki heiluriliikettä tuulen mukana, Schuberth-pää pysyi vakaasti paikoillaan.

Kunhan vaatetusta saa vähennettyä, täytyy testata tarkemmin. Mikki otti herkästi tuulen suhinat ja pehmusteiden kanssa oli pientä säätöä, mutta mukava oli testikurvailu!