No niin. Koronat on kärvistelty ja paluu normaaleihin rutiineihin maistuu mukavalta. Sairaanhoitajavuoro vaihtui sen jälkeen, kun kuski hieman tokeni. Silloin oli takapenkkiläisen vuoro kellahtaa sängyn pohjalle. Variantteja ei pääse pakoon, vaikka olisi kuinka varovainen. Ja kaiken maailman muutkin pöpöt hilluvat nyt samaan aikaan, joten paljon on väkeä vuoteen omana. Tammikuu vierähti loppupuolelle kuin varkain. Ennen sairastelua oli loma ja nyt on tehty paljon etätöitä, joten ihan tavallinen arki on tervetullutta.
Lunta tulla tupruttaa välillä niin paljon, että maa saa valkoisen peiton ja puut ja pensaat pumpuliverhon. Seuraavana päivänä saattaa jo sade huuhtoa kaiken pois, joten kauniin talvinen ja harmaan loskainen keli vuorottelevat. Joskus alkuillan hämärässä yllättää kuitenkin täydellinen sininen hetki. Silloin saattaa nähdä puun oksalla harvinaisen lumikäärmeenkin! :)
Kuskin synttäreitä vietettiin toipilasaikana tiukasti kodin seinien sisäpuolella. Ihanat "serkkumme" yllättivät ja toivat kassillisen kaikenmoista herkkua mansikkasmoothiesta lähtien. Tuli oikeasti ihan tarpeeseen. Kauppareissut olivat vähissä koronan aikaan. Ja olipa ihana nähdä ystäviäkin - vaikkakin vain ruudun takaa.
Muitakin vieraita on pihalla nähty. Nyt ovat kauriit saapuneet tämänkin asuinalueen pihapiireihin. Puput, oravat ja linnut ovat saaneet samalle reviirille myös ketun, jonka olemme bonganneet jo kahteen kertaan pihalla käyskentelemässä. Himpulat sentään - sitä mukaan kun eläinkanta pihalla kasvaa, kukkapuskat ja koristepensaat saavat kyytiä. Noille yön kulkijoille kun ei edes kaikki kelpaa. Pikkuisen pistää kiukkuiseksi, kun pensaat on katkottu, vaikka murkina ei ole edes maistunut! Pitäisikö laittaa elukoille opasteviitta tuonne Keskuspuiston suuntaan...?
Ihanaa on se, että valo lisääntyy ja kuljemme päivä päivältä pidemmälle kohti kevättä. Se ajatus piristää mieltä!
