Suvi-Suomi suloinen - muistojen matka Mommilaan

Nyt voi todeta, että kesä on koittanut! Kuinka se sitten tulla tupsahtaakin yllättäen pitkän odotuksen jälkeen. Lämpö hellii, koronasta huolimatta suvi-Suomi virkistyy ja ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Välttelyväsymystä on selkeästi ja sen myötä ohjeistuksetkin tuppaavat osalta unohtumaan.

Mekin uskalsimme pariin kertaan tuttuja muusikoita katsastamaan Storyvillen terassille. Luttisen Visa eri kokoonpanoilla musisoi täpötäydellä terassilla. Ensimmäisellä kerralla seisoimme turvallisesti terassin ulkopuolella - takapenkkiläisen pikaista lavaneduspyrähdystä lukuun ottamatta. Toisella kerralla, kun ihmisiä oli vähemmän, istahdimme pöytään yhden setin ajaksi Leena-serkun kanssa. Turvavälit olivat periaatteessa käytössä, mutta vapaus, kesä, loma, juoma, lämpö ja musiikki on suomalaiselle sellainen cocktail, että itse saa olla tarkkana! 

Viime kesän mopokavereiden kanssa puolestaan piipahdimme Pilpalan Lättiksellä uudemman kerran. Isolla alueella riitti hyvin kaikille turvallista tilaa ja sääkin suosi. Kiva oli taas pitkästä aikaa pörrätä kavereiden kanssa. On tovi, kun on viimeksi tavattu. 

Keskiviikkona lähdimme viilentämään oloa ilta-ajelulle ja pyörähdimme Haltialan tilalla. Motoristit näköjään kokoontuvat sinne keskiviikko-iltaisin. Sulassa sovussa oli parkkeerattu mopedit ja traktorit samaan riviin.

Tässäkään päivityksessä ei voi ohittaa luontoa, joka entisestään rehevöityy ja vihertyy. Tuomen tuoksun jälkeen ilmassa on sireenien ja kielojen tuoksukimara. Vanha alppiruusummekin puhkesi jälleen kauniiseen kukkaan. Aina yhtä ihmeellistä! Iltalenkillä ruohikon seasta kurkisteli kauris, joka ei kulkijoista ollut moksiskaan. Tovin tuijotuskisan jälkeen se kuitenkin loikki lähipusikkoon piilosille.

Eilen sääolosuhteet vastasivat jo Euroopan reissuja. Lämmin tuuli, auringonpaiste, kesän tuoksut, mutkatiet. Jos Suomen maisemat eivät olisi - no niin suomalaisia - olisi voinut kuvitella olevansa Euroopassa kurvailemassa. Kaunista on Suomessakin. Teimme varsinaisen nostalgiamatkan. Ensimmänen pysähdys oli Kinuskilla-kahvilassa Kellokoskella. Kahvila sijaitsee vuonna 1897 rakennetussa tiilimakasiinissä Kellokosken ruukin alueella. Alueelta löytyy myös pieniä käsityöliikkeitä, joita tosin saa vähän etsimällä etsiä. Pari mainoskylttiä ei olisi pahitteeksi. Kahvilan terassialue on onneksi iso, joten oma pöytä löytyi helposti

Kellokoskelta suuntasimme Mäntsälän kautta Mommilaan. Sekin historiallisesti arvokasta aluetta. Mommilan kyläkauppa nivoutuu Mommilan kartanon historiaan. Kartanon rakennutti yksi aikansa menestyneimmistä liikemiehistä ja kulttuurin ystävistä, Alfred Kordenin. Hänen lainoppilisena neuvonantajanaan toimi silloinen varatuomari Risto Ryti. Kordelin sai surmansa ns. Mommilan kapinassa, vain kuukausi ennen sodan loppumista. Perheetön Kordelin testamenttasi omaisuutensa kulttuurin hyväksi ja edelleen tänä päivänä säätiöstä kohdennetaan varoja kulttuurin eri osa-alueille. Ja jokainenhan meistä tietää Naantalin Kesärannan. Kyllä - alunperin Kordelinin itselleen rakennuttama "kesähuvila".

Alueella ajaessa, luonnon kauneuden keskellä, aistii edelleen menneen ajan vaurauden. Kartanoalueen rakennukset ovat levittäytyneet järvimaisemiin, peltojen läheisyyteen. Mommilan kyläkaupan miljöö puolestaan vie suoraan ainakin meidän sukupolvemme lapsuuteen. Löysimme useita karkkikääreitä ja taloustarvikkeita, jotka kuuluivat lapsuudessamme kodin arkeen. Kyläkaupassa on myös pieni kauppamuseo ja ulkoaitasta löytyy "Kaikkea vanhaa" sopuisaan hintaan. Kun pihalla vielä gramofonin soittaja toivotti tervetulleeksi rahisevien iskelmien tahtiin, oli tunnelma kohdallaan. Saimme myös todistaa kokoontumisajoa - näyttävä Pappa-Tunturi-jengi parkkeerasi kaupan eteen. Oli pappaikäistä porukkaa kesäpäivän vietossa. Kertakaikkisen mukava kesäkohde.

Mommila-visiitin jälkeen olikin jo nälkä. Lahti vai Hämeenlinna? Valitsimme Hämeenlinnan. Tarkoitus oli mennä ruokailemaan Aulangolle, hotellin terassille. Siellä ruokatarjoilu alkoikin vasta iltakuudelta. Mitä haaskausta näinä aikoina varsinkin! Pyyhkäisimme hotelli Vaakunan ravintolaan. Varma valinta - tosin kalliista (rasvaisesta ja suolaisesta) perusruuasta joutui pulittamaan aivan liikaa. Ulkoterassit olivat tupaten täynnä, joten vilvoittelimme ruokailun ajan sisätiloissa.

Hämeenlinnasta ajoimme Vanhaa Hämeenlinnantietä kotiin, lämmitimme saunan ja tuumimme, että olipa onnistunut ja kiva kesäpäivä!

Tänään piipahdimme Nurmijärvellä tervehtimässä kuskin vanhempia. Kiepautimme kaupan kautta pihapöydän ääreen ja asettelimme kahvit & nisut pöytään. Kesäinen kahvihetki ulkosalla onnistui hyvin lämpöisessä säässä.

Juhannus lähestyy ja kas - juhannusruusun ensimmäiset kukkaset puhkesivat ilahduttamaan tänään. Taitaapa kukinta olla parhaimmillaan juurikin juhannuksen tuntumissa.