V-I-H-D-O-I-N-K-I-N-!

Eurooppaan mopomatkalle! Se on vihdoinkin totta. 2019 kiersimme ysävien kanssa Baltiaa. Korona kolkutti ja kaksi seuraava vuotta on porhallettu pitkin Suomen maanteitä autolla. Matkakuume on ollut korkeimmillaan keväällä, jolloin reittejä on suunniteltu ja tulevaan kokemukseen valmistuduttu. Viime vuonna laadimme jo reitin ja päätimme, että vaikka kuinka kauan menisi, reitti toteutetaan. Onneksi on aiemmilta retkiltä olemassa listat kaikista tarpeellisista kamoista ja hoidettavista asioista - eikä niihin juuri muutoksia tullut. Takapenkkiläinen kippasi vielä tänään koko matkavarustuksen hotellin sängyn päälle ja laittoi kaiken hieman järkevämpään järjestykseen. Yksi tuiki tarpeellinen tavara oli hukassa ja ystäväkin jo ehdittiin hälyyttää kuriirin hommiin, mutta onneksi viimeisen pussukan perältä asia löytyi. Kiitos avunpyyntöön suostumisesta! 

Pakkaaminen jäi jotakuinkin kokonaan keskiviikolle ja torstai-aamupäivälle. Talovahdit tulivat keskiviikkona ja perehdytystuokio oli varsin helppo talossa useasti vieraileille. Tavarakaaos taittui hallituksi järjestykseksi toimeen tarttumalla ja torstaina saimme vielä kaikessa rauhassa valmistella lähtöä. Eurooppa, täältä tullaan!

 

Turun Pantterin eli kuskin konsulttikollegaystävän perheineen piti kokkailla meille herkut ennen laivaan nousua, mutta valitettavasti sairastelut estivät tällä kertaa herkkupöytien ääreen istumisen. Luvassahan oli kaiketi noin seitsemän sortin päivällinen, eikö? Ei sinänsä hätää, nälkä on pysyvä olotila ainakin takapenkkiläisellä ja istumme satavarmasti vielä gourmet-annosten ääreen toisella kertaa. Olemmehan kaiken lisäksi kertakaikkisen helppoja ruokavieraita. Ei-listalla on vain noin viisikymmentä eri raaka-ainetta. Pantteri ennätti iloksemme kuitenkin moikkaamaan satamaan ja pojat jättivät kesän ajaksi jäähyväiset toisilleen. Veikkaan, että nämä herrat ovat aika vekkuli veljespari työelämässä.

Jäähyväisten jälkeen etenimme jyrkkää liuskaa pitkin laivaan ja mopedit ahdettiin ajokannelle ihan pikkuisen liian tiiviisti. Jopa suhteellisen vähän tilaa vievällä takapenkkiläisellä oli vaikeuksia puikkelehtia mopedien keskeltä pois. Muutamien akrobatialiikkeiden jälkeen onnistui. Vähitellen sen jo alkoi uskoa todeksi - mopomatka Eurooppaan on alkanut.

Jonkinasteinen väsymys ei vielä laivayön aikana hellittänyt. Puoli kuudelta kaikui koko laivaan herätys sellaisella volyymillä, että säikähdyksen myötä pompimme kumpikin peiton alta pöllämystyneinä. Tämän lisäksi vielä hetken päästä ovelle koputeltiin voimallisesti ja pää ilmestyi ovenrakoon toivottamaan hyvää huomenta. Hyvää, juu. Ainakin adrenaliinia pukkasi verenkiertoon siinä kohtaa. 

Juhannusaaton sää on juuri sellainen kuin sen parhaimmillaan kuuluukin olla. Täysin pilvetön taivas ja lämpöinen auringonpaiste. Vaikka Tukholma-Kalmar-välillä ei ihan hirveästi ole katseltavaa, on luonto kuitenkin keskikesän vihreä ja kukkaset kukkivat. Matkalla lounastimme Tindered-nimisessä ravintolassa, jossa oli kaikenlaista muutakin oheistoimitaa lahjapuodista ja puutarhasta lähtien. Sijainti järven rannalla oli ihan kymppi! Kannattaa poiketa, jos kohdalle sattuu. Isoäidin lihapullathan piti Ruotsissa tilata. Ja hyviä olivat! 

Kalmariin, ensimmäiseen pysähdyspaikkaamme, ehdimme jo iltapäivän aikana ja tämän päivän olemme voineet viettää todella rauhallisesti. Tuli hyvään kohtaa laivareissun ja lähtötohinoiden jälkeen. Majoituimme, laitoimme mopediin hälytykset päälle ja lähdimme tutustumaan jalkaisin rauhalliseen ja idylliseen pikku kaupunkiin. Otimme suunnaksi Kalmarin linnan ja matkalla poikkesimme ihmettelemään tornia, joka näytti olevan kerrostalokäytössä. Mielenkiintoinen asuintalo. Toivottavasti on hissi!

Kalmarin linnan rakentaminen aloitettiin jo 1100-luvulla. 1200-luvulla linnan ympärille rakennettiin kehämuuri ja kyllä - Kalmarin unionin sopimus allekirjoitettiin täällä vuonna 1397. Kustaa Vaasan aikana linna uusittiin renesanssipalatsiksi. Kalmarin sodassa linna vaurioitui pahasti ja se pääsi rapistumaan. Sen jälkeen linna on toiminut mm. viljavarastona ja vankilana. Restaurointityöt aloitettiin vuonna 1885 ja nykyisen muotonsa linna on saanut jo vuonna 1891. Linna ympäristöineen on todella hyväkuntoinen, siisti ja sijainti tietenkin meren äärellä tuo oman kauneutensa kokonaisuuteen.

Päiväkävelymme kulki myös kaupunginpuiston kautta ja siellä olikin runsain mitoin mitä erilaisempia kasveja, kukkeja, pensaita, puita ja istutuksia. Ja kappas vaan, kaupungista löytyy myös Linnén yliopisto. Opinahjon nimi on kunnianosoitus tutkija Carl von Linnélle, jonka kasviot varmasati jokainen tunnistaa. Liekö ollut jo Linnéllä näppinsä pelissä, kun kaupungin kasvillisuutta ja lajikirjoa on suunniteltu?

Vielä loppuun kuva Kalmarin villistä juhannusmeiningistä! Hyvä yötä, nyt unta palloon ja huomenna taas lähdemme tien päälle pöristelemään!