Nyt on nappi ajoitus! Nimittäin tulla syksyiselle ruskaretkelle Pyhätunturille. Sekä puissa että maassa on sellainen värien kirjo, että silmiä hivelee. Ihmeellinen luonto. Tarjoaa jälleen kauneinta värileikkiään.
Tulimme Pyhälle viime yönä. Matkan varrella havaittuja metsän eläimiä: kaksi hirveä, lukuisia poroja, kettu tai jokin muu vikkelä pitkähäntä, hiiriä, jänöjusseja, joutsenia ja ilmavoimien syöksyjä eli tunturipöllö, joka meinasi ottaa mittaa autostamme. Onneksi muina pöllöinä väisti viime hetkellä. Taivaalla tuikkivat tähdet - äskettäin loistaneet revontulet olivat vaimenneet.
Syksyn tullen takapenkkiläinen piipahti viime viikolla Tuusulan Pajutallissa, jonka pihamaalle oli sommiteltu komeita, värikkäitä asetelmia. Eipä olisi päälle päin arvannut, että suurin osa kurpitsoista oli koristeita. Ei kannattanut maistaa. Moni kurpista päältä kaunis!
Kuskin mopoiluharrastus on vaihtunut tähän aikaan vuodesta metsästystouhuiksi ja sen myötä pakastin alkaa pian pullistella. Hankimme hieman apuvälineitä pakastuspuuhiin. Mopomiehestä on kehkeytynyt oiva lihamestari! Aina vain omavaraisempia ollaan, kun on potut, porkkanat, salaatit, pensasmustikat, omput ja kirsikat omalta tontilta ja mustikat ja luomulihat lähimetsistä. Pienissä määrin tosin, mutta kuitenkin!
Nyt on edessä viikko lepoa, liikuntaa ja luonnon ihailua. Ja mökin ikkunasta näkyviä vikkeliä ja huvittavia oravia on myös hauska seurailla. Pikkuinen orava on melkoinen yläilmojen akrobaatti. Ottaa välillä hirmuisia loikkia ja trapetsitaiturin lailla jää aina jonkin oksan nokkaan roikkumaan! Sienestämäänkin ennätti.
