torstai 28. heinäkuuta 2016

Linnasta kartanoon, Tsekki-Saksa-Puola 431 km

Viime yön krumeluurissa linnassa unet maittoivat. Paikka on kuulemma restauroitu pari vuotta sitten ja aamusta linnaan virtasi businessnaista ja -miestä kokoustamaan. Olihan omituinen paikka - tavallaan hieno, mutta toisaalta taas kaikki täysin ylitseampuvaa. Vielä muutama kuva linnanneidon ja herran aamutunnelmista.








Tämä päivä oli suunniteltu puhtaasti siirtymätaipaleeksi ja sitä se myös oli. Jo aamu oli helteinen ja enteili ukkosta, vaikka sääennuste näytti pelkkää auringonpaistetta. Pari sadeasusulkeista suoritimme, mutta todella mustat pilvet ropsauttivat vain pari sadekuuroa reitillämme. Nahka- ja sadeasujen tuplakerros pitää kyllä veden loitolla ulkopuolella, mutta sisäpuolella hiki virtaa.

Sadeasusulkeiset käynnissä.
Tänään oli siitä erilainen päivä, että paahdoimme liki parisataa kilometriä moottoritietä. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuoristoreitti, mutta mutkatiet vuorten rinteillä ovat hitaita etenemiseen. Tsekin puolella alkumatkan ajoimme todella hyväkuntoisella isohkolla tiellä pitkistä ylä- ja alamäistä nautiskellen. Korkeuseroja ei tahdo huomata ennen kuin edessä on loivasti kiemurteleva pitkä lasku tai nousu kauniiden kumpumaisemien keskellä.

Saksan ja Puolan rajalla, A4-moottoritiellä, jouduimme ensimmäisen kerran jonottamaan pidemmän tovin. Puolan poliisi ohjasi moottoritieliikenteen yhdelle kaistalle. Kun toinen kaista on käytännössä täynnä pitkiä rekkoja, jonoja riitti. Tsekissä puolestaan päänrapsutuksia aiheutti, että teiden numerot on merkitty todella kehnosti. 

Tänään olemme pienessä puolalaisessa Gruszow-kylässä Palac Gruszow -kartanossa, (www.palac-gruszow.pl). Tämäkin paikka on avattu pari vuotta sitten restauroinnin jälkeen. Kaunis kartano ja luxus-majoitus tänäänkin. Hinnat eivät päätä huimaa näissä kartanoissa ja linnoissa! Lisäksemme kartanossa majoittuu Espanjasta pariskunta, joka oli tänne ajaessamme kylätiellä tien tukkeena keskellä risteystä karttaa tutkimassa. Pian he pöristivät kartanon pihaan perässämme. Onneksi emme pahemmin näyttäneet kansainvälisiä käsimerkkejä heidät ohittaessamme!




Päivän päätteeksi vielä motoristin realismia. :) Nyrkkipyykillä puhtaat sukat huomiseksi!


On muuten kiva huomata, että blogiamme seurataan. Eikä pelkästään Suomessa vaan säännöllisesti esim. Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ukrainassa (!). Kaukaisimmalle lukijalle eli Reetalle terkkuja!

Ellwangen-Luzec, 310 km kilpasilla ukkosen kanssa

Saksassa on runsaasti erilaisia ajoreittejä, joista voi valita mieluisan teeman. Puistoreittiä ajelimme Ruenistä alaspäin ja tänään matka kulki aamutuimaan Romanttista reittiä pitkin Ellwangenista Dinkelsbuhliin. Ajan kerrotaan pysähtyneen tässä kaupungissa. Näin on! Kylä on ihmeellinen, pysähtynyt ilmentymä menneiltä ajoilta. Kaupungin vanhaa osaa kiertävien muurien sisällä on toinen toistaan herttaisempaa taloa rivissä, kivoja kahviloita (joissa on Suomeen verrattuna säädylliset hinnat), tämän päivän liikehuoneistoja ikivanhoissa taloissa. Jos kadunvarsilla ei olisi autoja, idylli olisi vieläkin täydellisempi.









Kylän historiassa kerrotaan, että v. 1632 ruotsalaisjoukkojen valloittaessa kaupunkia, lapset rukoilivat everstiltä armoa, ettei tämä tuhoaisi kylää. Lasten rukoilu auttoi ja kylä säästyi. Kaupunki on todella käymisen arvoinen paikka.




Seuraava kohteemme oli Nurnberg. Jäivät oikeustalot ym:t katsomatta. Alkoi sade. Seurasi ukkonen. Tsekin rajalta asti tihuuttelu tiivistyi, pilvet tummenivat ja sade yltyi. 30 km ennen määränpäätä oli pysähtyminen turvallisin vaihtoehto. Tauko siis Tsekin Veijo Essolle. Pysähtynyt oli aika sielläkin, oli kuin olisimme astelleet keskelle Kaurismäen elokuvaa. Esson takaosassa äijät pelasivat hedelmäpelejä ja kessu sauhusi.



Tee- ja kahvipaussin jälkeen alkoi lopputaival keskelle metsikköä. Eriskummallisessa paikassa, vuoren rinteella on Spa Hotel Luzec. Paikka on resauroitu Tsekin kuningas Charles (Kaarle/Karel) IV:n metsästysmajan mukaisesti. Vinha paikka! Massiiviset huonekalut, tekstiilit, käytävät, huoneet ja alimmassa kerroksessa spa-osasto. On juhlatilaa, ravintolaa ja huoneita pitkien käytävien varrella. Puiden takaa metsästä kuikkivat haarsniskaritarit ja ulkotiloissa löytyy rekvisiittaa jos jonkinlaista. Täällä voi kuvitella olevansa linnanneito tai menneiden aikojen ritari. Tai pahasti eksyksissä, tuumasi eräskin motoristi Suomesta.






Onneksi on luxus-tilat - saamme mopovarusteet kuiviksi. :)


Linnan ravintolassa oli maukas ruoka, runsaat annokset ja ystävällinen palvelu. Ei moittimista siis - hinnatkin Tsekin puolella ovat todella maltilliset. Huomiseksi on luvattu parempaa keliä. Toivotaan niin!