lauantai 14. heinäkuuta 2018

Siirtymä Le Mansin hengessä - 200 km moottoritietä

Huh huijaa, ei auta tuulenvirekään näissä helteissä. Voisi luulla, että reororantti unohtui, kuten kuskin veljenpoika pienenä totesi.

Eilen illalla oli majapaikan lähistöllä todellakin melkoinen hulina, mutta ei siinä tarpeeksi: viereisen huoneen pariskunta jätti pari koiraa yksin huoneeseen ja haukkukonserttihan siitä seurasi. Omistajapariskunta kai etsittiin hulinan keskeltä ja he kävivät hakemassa koiraparat mukaan paukkujen keskelle. Sinänsä hienosti reagoitu hotellilta - saimme aamiaiset ilmaiseksi.

Sattuneesta syystä nukuimme aamulla hieman pidempään, nautimme hyvän aamiaisen ja ajoimme pienen pätkän motomuseoon.

Tyylikäs oli tämä 24 heures du Mans -museo. Jos viime vuonna takapenkkiläinen sai kylmänväreitä Chaplinin museossa, niin kuski sai niitä tänään. Näyttely oli taidokkaasti ja monipuolisesti koostettu. Autoja oli esillä 1800-luvun lopulta lähtien, eri vuosien voittaja-autoista miniversioita, hienoja historiallisia filmipätkiä ja kauppa matkamuistoshoppailua varten.

Kilpailu radalla on järjestetty jo vuodesta 1923 ja lähes aina kesäkuussa. 1955 tapahtui Le Mansissa maailman pahin rataonnettomus, joka vaati 83 uhria. Radalla on kuvattu vuonna 1971 Steve Mc Queenin tähdittämä leffa Le Mans. Voittoon radalla ovat ajaneet mm. J. J. Lehto, Mika Salo ja Toni Vilander. Rosbergin Keke joutui keskeyttämään. Alla kimara kuvia sekä museosta että radan läheisyydestä.





















Rata-alueellekin pääsimme kiertelemään. Harmi vain, ettei kukaan päristellyt radalla. Olisi saatu hieman mallia retkiajoon!

Ranskassa moottoritiet ovat loistokunnossa, mutta moottoritietullit pistävät välillä otsasuonet sykkimään. Etenkin silloin, kun laitteet eivät hyväksy pankkikortteja jaa täti luurin päässä sönköttää ranskaa englantilaisittain! ÄRRRINPURRIN!!

Tänäänkin on rauhallinen hotelli. Toistaiseksi ei havaintoa haukkuvista koirista tai ilotulituksista. Nyt iltakävelylle ja sitten unten maille!