Tänään suuntana oli Luosto ja patikointireitti Ukko-Luoston huipulla. Melko tasainen reitti oli ajatuksissa ja ajatukseksi se myös jäi. Päätimme kiertää reitin siten, että aloitimme rappusista. Ja niitä riitti - portaita pitkin käytännössä noustiin Ukko-Luoston huipulle ja takaisin laskeuduttiin kivikkoisia reittejä ja polkuja. Mutta jokainen hikipisara maksoi vaivan. Pyhän ja Luoston luonnossa on selkeästi se ero, että Luoston puusto on matalampaa, maasto kivikkoisempaa ja korkeuserot ovat loivemmat. Tänään nousimme 500 metrin korkeuteen, joten maisemat avautuivat upeasti joka suuntaan.
Ukko-Luoston juurelta patikoimaan lähtiessämme epäröimme hetken. Olimme parkissa ja kuski jutteli äitinsä kanssa, kun auton ympärillä alkoi pörrätä paarma jos toinenkin. Takapenkkiläinen taisi jo jupista, että tänne emme jää. Samaan aikaan joku karavaanari makasi parkkipaikan asfaltilla ja otti aurinkoa. Terve vaan ja onnea! Uskalsimme kuitenkin jalkautua ja lähdimme tarpomaan patikointireittiä kohden ja totesimme, että tilanne on siedettävä. Tuulenvire varmasti auttoi ja rakka-alueella öttiäisistä ei juuri ollut enää mitään haittaa. Siihen nähden, miten paljon itikoista ja paarmoista on tänä kesänä varoiteltu, tilanne on ollut yllättävän ok.
Makkarat olivat repussa eväänä ja saivat reissata liki koko reitin ennenkuin vastaan tuli laavu - Tikkalaavu, 1 kilometri ennen reitin loppua! Kyllä maistui ja oli ansaittu.
Luoston hotellin kohdalla huomasimme, että respassa taitaa olla ruuhkaa. Porojen ryhmä oli jumittunut sisäänkäynnille. Hirveä määrä poroja pyöri hotellin pihamaalla. On aikamoinen siivoaminen paikan omistajilla sitten, kun hotelli jälleen avaa ovensa. Myös mökkitiellä meinasi olla liikennekaaos, kun monenkymmenen poron porukka mylvi tietä pitkin mökille päin. Ennen mökkiä porojengi kuitenkin koukkasi etummaisen kellokaulaisen perässä metsikköön.
Ilma on ollut tänään upea. Aurinko on paistanut koko päivän poutapilvien lomasta ja lämpötila on ollut liki helteen puolella. Nyt illalla ei naavatupsukaa liikahda, on aivan tyyntä ja valoisaa.
