Työkin on joskus ihanaa juhlaa. Ja vaikka juhlan eteen on joskus tehtävä töitä liki kellon ympäri on h-hetki aina yhtä palkitseva. Hirmuinen säätäminen ja sekamelskan kaltainen olo vaihtuu jännityksen kautta ihastuneisiin huokauksiin ja lopulta helpotukseen. Kaikki haluavat yhteisen rutistuksen onnistuvan ja kun itse hoitaa järjestelyistä, pääsee siinä sivussa toteuttamaan omia unelmiaankin - ainakin esiintyjien suhteen. Club For Five ja Nat Newborn Trio kruunasivat maaliskuisen journalistigaalan Vanhan ylioppilastalon upeissa puitteissa. Television taika on ihmeellinen valoineen, lavastuksineen ja esiintyjineen.. Ainakin silloin, kun tietää, miten paljaasta ja tyhjästä tilasta tapahtumaa ja lähetystä ruvetaan rakentamaan. Oli jälleen mahtava tiimi ja liikkeelle lähdettyään ilta rullasi omalla painollaan eteenpäin.
Pari viikkoa sitten piipahdimme jälleen kerran Valokuvataiteen museossa, jossa oli tällä kertaa näytillä suomalaisen valokuvauksen historiaa, laitteita, muotokuvia ja myös hauska entisajan valokuvastudion lavaste rekvisiittoineen. Ja kukas se siellä näyttelikään Suomi-Filmin hurmuria tai peräti mestarietsivääkö? Ainakin paikalle osuneet pikkutytöt ihailivat kovasti tuota komistusta, joka ojensi heille ruusukimpun.
Ei takapenkkiläisen työpaikkakaan hullumpi ole. Siellä saattaa päätyä vaikka kahden legendan kainaloon! Olipas hauska muistella menneitä - aikoja, jolloin kaikki oli paremmin! Herra Pyysalo piipahti kylään ja tutustui uusiin toimitiloihimme. Mahtava vanha tiimi koossa taas!
Tanssin juhlaa oli puolestaan tarjolla Tanssien Tähtiin Showssa. Kävimme katsomassa näytöksen Järvenpäässä ja täytyy todeta, että kyllä saimme rahoille vastinetta. Upea, monipuolinen, vaativa show, jossa tanssijat laittoivat vaaroja kaihtamatta itsensä likoon moninaisissa koreografioissa ja kokoonpanoissa. Oli hienoa nähdä myös omat ihanat opettajamme lavalla. Hyvä Jutta ja Sami!
Sitten varsinaiseen juhlaan! Viikko sitten viivähdimme yön yli Porissa, Yyterissä. Takapenkkiläisen rakas ystävä täytti pyöreitä ja samalla kertaa juhlittiin myös kummipojan täysi-ikäistymistä. Onnea kerran vielä! Ystävyys alkoi vuonna 1989 eikä tippaakaan olla muututtu, eihän..?
Yhdistävä tekijä oli tanssi - kuinkas muutenkaan! Ystävättären Datsun 100A oli kovassa käytössä, kun huristimme tanssilavoille parhaimmillaan useana päivänä viikossa. Kuinka jaksoimmekaan? No, ainakin kunto oli huipussaan. Vuosikymmenten ystävyys on aika harvinaista varsinkin, kun on kohdattu aikuisella iällä. Kohtaamisemme sattui hyvään kohtaan. Olimme kumpainenkin muuttaneet etelään ja elämässä oli ystävän mentävä aukko. Taidamme tietää toistemme elämästä enemmän kuin kovinkaan moni muu. Luottamus on luja ja monet ilot ja surut on jaettu. Saman nimiset puolisotkin löysimme ja minä sain kummipojankin!
Tuplajuhlat läheisten kanssa olivat hieno idea. Tosin hieman hassua oli se, että päivänsankaritar tarjosi koko illan majoituksineen. Illallisen jälkeen oli vielä tarjolla Erja Lyytisen keikka. Takapenkkiläisen hajusteallergian vuoksi keikka tosin jäi meiltä hieman lyhyeksi - parfyymipilvet kävivät illan edetessä varsin sankoiksi. Nyt jo täysi-ikäinen kummipoika sen sijaan nauttii kovasi keikoista - myös isänsä ja veljensä bändien esiintymisistä. Hän soittaa itsekin, joten musiikkimiehiä koko konklaavi. Ystävätär sai meiltä lahjaksi kuvakirjan, varsinaisen historiikin yhteisistä vuosistamme 80-luvun lopulta alkaen. Se herätti kiinnostusta - ja hilpeyttä. Mielestämme täysin asiallisia kuvia ja ajankuvaa. Tosin olihan se hassua, että useamman kerran ilmestyimme tansseihin tismalleen saman näköisissä vaatteissa toistemme kostyymivalinnoista tietämättä.
Viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa lähimetsissä reippailemassa. On ollut tavattoman liukasta ja toisaalta myös raaka tuuli on tuivertanut. Auringonpaiste on hieman petollinen: vaikuttaa lämpimältä, mutta pureva viima saa vilun väreilemään. Kaunista joka tapauksessa oli ulkoilureiteillä ja jäästä oli muodostunut uskomattomia koristeita havupuiden oksiin ja rantakasveihin. Metsäpoluilla tuultakin pääsee kivasti piiloon ja onhan metsikössä aivan toisenlainen ilma, jota hengittää. Mielikin rauhoittuu. Kevät on kuin varkain edennyt jo huhtikuun puolelle. Ehkäpä sääkin alkaa pian kääntyä keväisemmäksi. Onneksi valo on palannut ja aurinkokin välillä kurkistelee.
