Praha päivässä - yksi hotellin vaihtokin

Tämän päivän onnellisin asia on se, että saimme vaihdettua neuvostoliittovaikutteisen kongressihotellin aivan ihanaan, puhtaaseen, hauskaan ja moderniin Comfort Hotelliin. Viime öinen hotelli oli todellakin aivan jostakin toisesta maailmasta kuin esim. suomalaiset kongressihotellit. Huh, huh! Onneksi selvisimme yhden vuorokauden hinnalla. Peruimme toisen vuorokauden juuri ajoissa. 

Tämän vuorokauden hotellista on vanhaan kaupunkiin noin viiden kilometrin matka. Ajelimme aamupäivällä autolla muutamat nähtävyydet ja hotelliin majoituttuamme hurautimme metrolla keskustaan ja reippailimme takaisin. Jaloissa tuntuu, että turistina on oltu.  

Ajoimme kymmenen aikoihin sen tv-tornin juurelle, jonka eilen jo huomasimme. Hissi vei noin 100 metrin korkeuteen ja kyllähän näkymät punakattojen ylle olivat komeat. Torni on rakennettu 1985-1992. Jättimäiset kiipeävät vauvat ovat alunperin olleet vain väliaikaisia teoksia, mutta saavutettuaan suuren suosion ne on jätetty paikoilleen. Parkkipaikalta ulospääsy oli oma episodinsa. Takapenkkiläinen toimi kuten automaatti neuvoi, mutta puomipa ei auennut. Eikä infonumeroon soitettaessa kukaan vastannut. Siispä takaisin tornin vastaanottoon asiaa ihmettelmään. Tovin tuumittuaan ystävällinen mies totesi, että menepä autoon, hän avaa puomin. Kiitos!

Seuraavaksi oli aikomus mennä Eiffel-torniin. Ei kuitenkaan Pariisin asti vaan Petrinin näköalatorniin, joka on kopio Eiffel-tornista suhteessa 1:5. Torni on vajaat 50 metriä korkea ja ylös pääsee joko portaita pitkin tai hissillä. Torni on rakennettu jo 1800-luvun lopulla juhlavuoden näyttelyä varten. Samoin samalla Petrinin-kukkulalla sijaitseva hauska peililabyrintti. Eiffeliin pääsee kerralla rajoitettu määrä ihmisiä ja jonot olivat valtavat, joten jätimme kipuamisen toiseen kertaan. Peililabyrintissä sen sijaan kävimme hassuttelemassa. Kukkulalle noustessamme huomasimme myös luostarialueen, jossa käyskentelimme tovin turistiryhmien seassa. 

Aamupäivän kohteisiin kuului myös puistoalue, johon on rakennettu mm. tekoluola. Varsin erikoinen luomus. Alueella on polkuja, vesiputous, vaikuttava suihkulähde ja paljon leveitä kävelyreittejä. 

Myös enemmän tunnettuja Prahan koheita olemme kierrelleet tänään. Kaarlen silta oli niin tupaten täynnä turisteja, että jätimme sille rynnimisen väliin. Muutoinkin turisteja on jonoiksi ja tungokseksi asti vanhassa kaupungissa. Ruokapaikkaa etsiessämme kuljimme vain korttelin sivuun vilkkaimmalta kadulta ja löysimme rauhallisen ja mukavan ruokapaikan, jossa oli todella kohtelias palvelu ja ruokakin hyvää. Näillä reissuilla muuten tajuaa, miten paljon kaipaa vihanneksia ja hedelmiä. Takapenkkiläisen alkuruokasalaatti maistui todella hyvältä. Lisukesalaatteja ruoka-annosten yhteydessä ei täällä paljon harrasteta. 

Piipahdimme myös katsomassa yhtä Prahan suosituimmista nähtävyyksistä eli vuonna 1410 käyttöön otettua kelloa vanhan kaupungin raatihuoneen seinässä. Kello on yksi vanhimmista ja hyväkuntoisimmista astoromisista kelloista.

Pitkin Prahaa huristellessamme näimme myös Tanssivan talon eli varsin modernin, 1990-luvun puolivälissä rakennetun, arkkitehtoonisesti erikoisen talon, joka koostuu kahdesta tornimaisesta osasta. Talot on nimetty Gingeriksi ja Frediksi. 

Sattuipa silmään sellainenkin, että yhden ravintolan edustalla oli parkissa lukuisa määrä kelloja ja itse muusikot olivat terassilla hauskoissa tunnelmissa. Huomenna matka jatkuukin yllättäen takaisin Saksan puolelle. Kotia kohden silti jo kovasti suunnistellaan!