Aurinko armas ja puuskainen puhuri - sellainen on keli ollut tänään. Mutta onneksi ei ollut kylmä tuuli ja toisaalta hurja puiden humina toi oman mausteensa tämän päivän patikointiretkeen. Lähdimme kohti Luostoa ja kurvasimme auton parkkiin Sodankyläntien varteen. Vanha tuttu Rykimäkurun reitti on kaunis ja tekee tasaisuudestaan huolimatta jaloille hyvää. Sen verran kivikkoinen ja juurakkoinen on polku lähes koko matkaltaan. Nyt tosin ovat aikeissa levittää polulle sepeliä. Helpottaa retkeilyä, jos liikkuminen on hankalaa. Ei meillä toki! Vielä. Paljon.
Ihan kaikki eivät tosin onnistu yhtä hyvin. Siis kohteet...
Kuten sunnuntaina jo totesimme, ruskaretken ajoitus on nyt täysi kymppi. Ja joka vuosi tämän vuodenajan kauneus on yhtä hienoa, ei kyllästytä. Retkemme paluumatkalla erikoisesti käyttäytyvä poro jäi tuijottelemaan meitä pienen matkan päästä. Poro tuli hetken kuluttua metsäpolulle ja jatkoi tuijotteluaan. Mitähän tuo tuumi? Meinasikohan lyöttäytyä jonon jatkoksi?
Naapurin ihana täti toivoi Lapin tuliaiseksi kelo-oksaa. Sisustuselementiksi tietenkin. Taisimme löytää juuri sopivan... :) Täytyy tosin tilata Matkahuollolta kuljetus!
Kuski otti tänään oravasta mittaa, kun istuskeli saunan jälkeen terassilla. Orava-parka kipitti vahingossa samalle penkille istumaan ja kun kuski sanoi "terve", orava otti jalat alleen ja suhahti karkuun tuhatta ja sataa. Taitaa parhaillaan puuskuttaa piilopaikassaan sadattelemassa läheltä piti -tilannettaan. Aamulla puolestaan peippo kävi ikkunan takana keräämässä omia aamiaistarpeitaan.
Upea päivä kauniin luonnon keskellä on takana. Katsotaan, millaisen sään ja millaiset retket huominen tuo tullessaan.