C'est la vie, sanois ranskalainen - matkasuunnitelmaan muutoksia

Päivän positiivinen puoli on se, että aurinko on paistanut lämpöisästi ja nautimme aamiaisen kauniissa maisemissa hotellin terassilla. 

Olemme edenneet tänään mopedilla 100 km, hinausauton kyydissä noin 50 km ja taksilla noin 150 km. Warrior-vanhus alkoi kolistella oudosti noin 100 km:n kohdalla ja tienposkeen täytyi kaartaa. Harmitus on kova - juuri ennen matkaa tehdyistä huolloista huolimatta jokin ajopelissä petti. Emme siis matkanneet tänään Varsovaan vaan suunta kävi Olsztyniin.  

Autoliiton ohjeistuksista ei tällä kertaa ollut paljon hyötyä, mutta onneksi vakuutusyhtiön kanssa kaikki on luistanut hienosti. Sitä kautta lopulta järjestyi hinausauto ja erittäin palvelualtis, ehkä pikkuisen ylipirteän oloinen, kuljettaja. Hän ja kuski puskivat mopon kyytiin ja hinausautomies kertoi, että ajelemme hänen kotikyläänsä ja taksikuski odottaa officen luona. Siispä keräsimme kamat kasaan ja hyppäsimme hinausauton kyytiin sen jälkeen, kun mopedi oli tukevasti sidottu paikoilleen. 

Hinausautokuski oli äänekäs ja nauravainen, hänen taksikuskiystävänsä puolestaan enemmänkin jäyhän suolaisisännän oloinen. Kuunteli koko matkan cd-levyiltä italialaista ja ranskalaista iskelmää eikä käytännössä puhunut sanaakaan.

Hinausauton kuljettaja vie mopon maanantaina Yamaha--huoltoon samaan kylään, johon majoitumme seuraavaksi kahdeksi yöksi. Miehellä oli järki mukana järjestelyhommeleissa. Maanantaihin asti odottelemme mopon kohtalosta tietoa ja sen jälkeen katsotaan, mitä tehdään, miten edetään ja mihin suuntaan lähdemme. 

Tänään ei muuta raportoitavaa. Yritämme nukkua ja pari päivää meneekin nyt paikallaan. Huomenna tutustumme Olsztynin kaupunkiin. Kiitos blogin kommentoijille!