Pyöränvuokrausta palermolaisittain...

Taas sadepäivä. Ennakoi sääennustus... On tämä yksitoikkoista näiden säiden suhteen. Siispä sadepäivän kunniaksi loikoilua & lueskelua altaalla. On muuten ihan suomalaiselle kelpo kelit, n. +24 ja auringossa vielä himpun verran enemmän.

Italiassa kun ollaan, olemme vaihtaneet huonetta jo pariinkin kertaan. Nyt vaikuttaa hyvältä. Vaikka hotellilla on neljä tähteä, kaikenlaista pientä huomautettavaa huoneissa pukkaa. Siistiä kuitenkin onneksi on. Olo on kuin mopomatkoilla konsanaan. Joka toinen aamu kamat kassiin ja menoksi! :)

Auton sijaan päätimme kuin päätimmekin vuokrata pyörät. Ja mamma mia! Sehän tarkoittaa sitä, että hotellin huoltomiehen lisäksi pyöriä korjaa myös asiakas. Ei yhteistä kieltä, mutta tarpeeksi huitovia käsiä niin johan hoituu. Testikierroksen jälkeen jouduimme kurvaamaan takaisin hotellille. Kuskin pyörän etukumi tyhjeni hissukseen. Parit likaiset käsiparit, hikeä ja hihitystä - sitten uusi yritys. Avaimetkin saimme pyöränlukkoihin. Puuttui tosin toisesta pyörästä lukko kokonaan... Pari minuuttia. Lisää pari minuuttia. Jne. Löytyi lukko ja lukkoon sopiva avain.

Kokemushan se oli takapenkkiläiselle miesten pyörällä hurruutella. Onneksi on pitkät sääret! Melkoinen performanssi oli pyörän päälle pääseminen ja jännitysnäytelmä sen päältä pois taiteilu. Tulipahan kunnon venytykset jaloille. Pyöräilykypäristä ei täällä ole tietoakaan eikä pyöräilijöitäkään juuri näy. Saimme tunnistettavia katseita - hulluja turisteja!

Pyöräilimme suht´ lähelle Capacin kylään, moottoritien varteen, katsomaan muistomerkkiä ja -puistoa, joka on omistettu tiedätte kyllä, minkä rikollisjärjestön järjestämän pommi-iskun uhreille. Pommi räjäytettiin 25 vuotta sitten juurikin tuon muistomerkin kohdalla ja uhrien muistoksi on istutettu nimetyt puut ja heidän kuvansa olivat esillä puistossa. Iskussa menetti henkensä tuomari Falcone vaimoineen, useat poliisit sekä joukko täysin ulkopuolisia henkilöitä, jotka juuri silloin vain sattuivat ajamaan moottoritiellä iskun sattuessa. Pysäyttävää.

Seuraava etappi oli Carini-kylän ostoskeskus. Ehkä ainoa isompi "Prisma" näillä seuduilla. Paljon oli pieniä putiikkeja ja iso ruokakauppa, joita muuten on näkynyt todella vähän. Kahviloita, lihakauppoja ja lottokioskeja on, mutta ruokakauppoja harvakseltaan. Takapenkkiläinen söi pizzaa ja sen tekemisen nämä italiaanot kyllä osaavat.

Pyörät eivät olleet ergonomian huipputuotoksia, joten hiki meinasi tulla alamäessäkin. Vaihteet kuitenkin toimivat pienellä suostuttelulla ja takapenkkiläinenkin selvisi pyörälenkistä akrobatian ja sirkustemppujen keinoin.

Hotellin pihalle piipahtaessamme huomasimme, että tuuli voimistui ja tummat pilvet alkoivat ryömiä vuorten takaa. Merelle päin katsellessamme näimme voimakkaita salamaniskuja. Välillä koko taivaalle räpsähti valo, joten kyllä jossakin täällä päin se ukkonenkin räjähtelee ja salamat paukkuvat. Tässä vielä kuvakimaraa illan tunnelmista.

 

Toiseksi viimeinen ilta on kallistumassa pian yön puolelle, joten päät tyynyyn ja tuutulauluja laulelemaan. Hyvää yötä!