torstai 16. toukokuuta 2024

Elämä yhtä juhlaa!

Mistä alkaisin? No, vaikka siitä, että viime viikolla vietimme 10-vuotishääjuhlapäivää. Ja nimenomaan hääjuhlapäivää, joka oikeasti oli 50-vuotisjuhlapäivä. Synttärikutsun turvin huiputimme ystävät hääjuhlan viettoon. Varsinaisesti menimme naimisiin klo 10, 11.12.13. Häitä ja synttäreitä juhlimme 10.05.14. 

Juhlahumu jatkui viikonloppuna. Lauantaina 11.5. kilpailullinen tanssiparitaipaleemme alkoi osallistumisella oman seuramme (Blue & White ry.) järjestämiin tanssikilpailuihin. Perjantai-illan huhkimme talkoissa ja lauantaina suuntasimme kisapaikalle alkuiltapäivästä. Omassa sarjassamme oli neljä paria - muut kilpailukonkareita, joten ajatuksenamme oli saada ensimmäinen kisa alta pois. Sen jälkeen on helpompaa lähteä uudelleen kilpaparketille. Vaan arvatkaapas, kuinka kävi? Sekä latinalaistansseista että vakiotansseista tuli kultaa kaulaan. Ihan hirmuinen yllätys ja hämmennys. Takapenkkiläisen piti pariin kertaan tarkistaa kilpanumero kuskin selästä, kun kolmen kärki kuulutettiin. Oli mahtava päivä, upea kokemus ja tavattoman kauniisti kannustavia seurakavereita.






Säät ovat vihdoin olleet lämpöisiä ja metsissä uskomaton valkovuokkopeitto. Lähdimme maanantai-iltana kävelylle lähipoluille ja Vantaanjoen varrelle. Valkovuokot peittävät paikoitellen maaston täysin ja näky on kerta kaikkiaan upea. Myös keltaisena hohtavat rentukat kukoistavat parhaillaan.



Juhlahumu jatkui eilen, kun takapenkkiläinen täytti pyöreitä. Silmissä oli vielä unihiekkaa, kun kesken aamukahvittelun alkoi terassilta kuulua kolinaa. Mikä ihana yllätys odottikaan! Leena-"serkku" ja samettiääninen Visa Luttinen ilmestyivät ikkunan taakse ja ei auttanut muu kuin tepsutella avaamaan ovi jotakuinkin pyjama päällä ja hiukset sikin sokin pörrössä. Kuski oli jo aamulla nostanut lipun salkoon, aurinko paistoi, rakkaat ihmiset yllätysvisiitillä ja sitten seurasi parikin serenadia. Voi hyvät ihmiset, että oli mahtava yllätys! Tässä miettii, että miten näin ihania ihmisiä onkaan ystävikseen saanut. Kaiken muun herkkutuomisten lisäksi he toivat lahjaksi mustaherukkapuun. Olettekos moisesta kuulleet? No, emme mekään ennen tätä. Myös Tiina-"serkun" piti olla mukana serenadissa, mutta työt estivät. Onneksi hän liittyi ex tempore -kakkukahvitteluihin illemmalla.





Kuvaaja kyllä huomautti, että riemukas huuto ja hilluminen ei varsinaisesti kuulu eikä näy valokuvissa.. 😊. Luo se kuitenkin tunnelmaa.


Pakko oli päästä halimaan, joten takapenkkiläisen allergian vuoksi keksimme tuoksuturvallisen halausapuvälineen.



On ollut juhlavaa, muistorikasta ja mieltä ylentävää aikaa. Lämmin kiitos kaikille lyhyellä varoitusajalla kakkukahveilla piipahtaneille. Samoin kaikille korttien ja viestien lähettäjille ja muutoin huomioineille. Nautitaan keväästä, joka vihdoin lämpöisesti kolkuttelee.