Syksy on maalannut maisemat hehkuvilla väreillään. Olemme tehneet kävelyretkiä metsien keskelle sekä lähimaastoon että hieman kauemmaksikin. Matka ei meinaa välillä edetä, kun on pakko pysähtyä ihastelemaan ja napsimaan kuvia luonnon kauneudesta. Siksipä tämäkin päivitys sisältää runsaasti luontokuvia. Pari viikkoa sitten ajelimme Evon retkeilyalueille Hämeeseen. Alueella on runsaasti eripituisia ja -tasoisia reittejä. Pieniä järviä on siellä täällä, joten kun sattui olemaan lähes tuuleton, aurinkoinen päivä, oli mahtavaa vain pysähtyä järvien rannoille katselemaan tyyntä veden pintaa. Laavuja ja tulentekopaikkojakin löytyi kiitettävästi.
Myös täällä etelässä on paikoin kaunis maaruska ja Evon alueelta olisi saanut poimittua mustikkaa ämpärillisen hetkessä. Onneksi kuskilla oli pari pientä pakastepussia mukana. Popsimisen lomassa keräsimme ainakin muutamaan piirakkaan marjat.
Myös aivan lähimaastoissa ja joenvarsilla ovat lehtipuut upeassa asussa. Keltaiset lehdet loistavat varsinkin auringonpaisteessa niin, että silmiä häikäisee. Lähistöllämme on runsaasti erilaisia lehtipuulajikkeita, joten lehtien väripaletti on rikas.
Mopon veimme tänään talviunille, mutta kerran vielä pääsimme tovi sitten kurvailemaan. Oli syksyinen, mutta lämpöinen viikonloppu. Ajelimme ensin Munkkiniemeen Cafe Torpanrantaan kahvittelemaan ja sieltä Helsingin merenrantoja ihastelemaan. Silläkin reissulla oli pakko pysähtyä lehtipuita kuvaamaan.
Luukin ulkoilualueella Espoossa on myös paljon erilaisia reittejä ja lampia siellä täällä. Kävelyretkellämme oli kiva ilma ja reitillä mukavasti korkeuseroja. Liukkailla kallioilla askeleet tosin sai asetella harkiten, ettei peppumäki olisi yllättänyt. Pääsimme kulkemaan lähes koko reitin lampien rannalla. Yllättävän vähän oli ihmisiä liikkeellä - alue on suosittu, mutta satuimme retkeilemään oikeaan aikaan.
Oma pihakin tarjoaa vielä kukkaloistoa. Ruusut viihtyvät viileässä ja muutenkin kukat näyttävät tuumailevan, että ei tässä mitään hoppua ole talvihorrokseen. Männyt sen sijaan ovat varistaneet neulasia niin paljon, että pihalle on muodostunut havumatto. Ja aina vain uutta neulasta tippuu, ei edes pienoiset syysmyräkät ole puita putsanneet. Pupusia riittää ja oravat ja lintuset temmeltävät pihalla kilpaa.
Mitäs muuta kuin kaunista luontoa on kuulunut elämään? Ystäviä on tavattu, tanssikisoissa käyty ja itsekin treenailtu tanssia sekä sunnuntain ryhmässä että keskenämme. Mukavaa on edelleen parketilla pyöriessä ja haastetta siinä lajissa kyllä riittää! Muutama viikko sitten yllätimme ystävämme heidän tupaantuliaisissaan. Päätimme juhlia samalla kertaa pikkujouluja ja niinpä koristelimme itsemme joulukoristein. Onnistunut veto - naurusta ei ollut tulla loppua!
Kuski puolestaan sai ihanilta tanssiystäviltämme maistuvan ja tyylikkään tuliaisen. Suklainen mopo! Meni kauan ennen kuin raskimme puraista palasen. Aivan upeaa (ja maistuvaa) käsityötä tämäkin.
Tanssikisoissa olemme piipahtaneet sekä Kirkkonummella että Tampereella takapenkkiläisen entisellä "kotisalilla" Hervannassa. Aika vähän näkyi tanssiaikaisia tuttuja, mutta toisaalta - niinköhän heitä enää edes tunnistaisi. Toisaalta eihän sitä ole itsekään parissakymmenessä vuodessa miksikään muuttunut. Nostalgista oli ja muistoja ropisi mieleen pitkin päivää.
Ystäviä on ollut mukava tavata ja heitä on autettu mitä omintakeisimmissa pulmissa. Juurikin niille ihanille tanssiystäville kävimme hakemassa läheisen ystävän kotipaikasta Laitilasta vanhan jyrsimen. Piti tehdä retki yhdessä tanssikavereiden kanssa, mutta sairastelut estivät yhteisen retkipäivän. Päätimme kuitenkin suunnata länteen ja samalla reissulla kiepsautimme vielä Hinnerjoellakin ystäväpariskunnan luona. Kuski vaikutti olevan kovin ylpeä raskaan kaluston kuljetuksestaan...
"Raskas kalusto" oli kyydissä myös hieman lyhyemmän matkan ajan, kun peräkärryn kyytiin kipusi ystävämme, jolta lainasimme ajoliuskoja juurikin jyrsimen noutamiseen. Himpulat, kun sattui muutama mojova kuoppa lyhyen reitin varrelle...
Samaisen ystävän ja kultansa luona vierailimme viime viikonloppuna, kun Myyrmannin räjähdyksestä oli kulunut 20 vuotta. Hän selvisi - voi sanoa kuin ihmeen kaupalla - ja olemme kaikki siitä kiitollisia.
Sateisena päivänä ystäväkollegan huomasimme yllättäen tuttuakin tutummat, kauniit, tällä hetkellä riipaisevatkin värit sateenvarjoissamme. Kunnia Ukrainalle.
Kesän reittejä muistelemme vielä seuraavassa päivityksessä mahdollisimman pian. Edellisestä päivityksestä on jo pitkä tovi, joten tästä tarinoinnista tuli kuvien kera varsin pitkä kokonaisuus. Siispä nyt toivotamme kuulaita syyspäiviä ja täyden kuun taikaa! Alla oleva kuva on otettu pimeässä ilman auton valoja. Kuu valaisi hämmästyttävän kirkkaasti tiet ja tienoot. Syyskuisen illan värit puolestaan olivat kuin siveltimellä sipaistuja.
