Epävakaista ja tuulista. Elmshorn, Saksa - Sabro, Tanska (359 km)

Piti jo eilen mainita, että tarvittiin vain yksi yö siihen, että lämpötila tippui enimmillään 22 astetta siitä, mitä tällä matkalla on koettu. Munsterin illassa lämpöä oli 32 ja seuraavana aamuna Elmshornia kohti lähtiessämme yli kymmenen astetta vähemmän. 20 plusastetta yhdistettynä varsin kovaan tuuleen sai olon tuntumaan viluiselta. Eipä auta kuin lähteä tuulta päin, totesi mopoturisti aamulla, kun unihiekkaa silmistään karisteli. Jopas tuli äkkiä helteitä ikävä! Pääsimme jotakuinkin kaupungin ulkopuolelle, kun vettä alkoi ripsiä juuri sen verran, että sadeasut oli viisasta pukea päälle. Olisihan se käynyt näppärämmin hotellin autotallissa kuin tien laidassa bussipysäkillä. Kiva kuitenkin, että oli katos pään päällä. Sittenpä sade lakkasikin jotakuinkin kokonaan  loppumatkan ajaksi. Täytyy todeta, että kaikki säiden, sateiden ja poutapilvien haltijat olivat tänään puolellamme. Molemmin puolin taivaanranta oli tummaakin tummempien pilvimassojen peitossa ja näimme sellaisia sadeseinämiä, että syvästi vain toivoimme, ettemme sellaiseen joudu. Emmekä joutuneet. Melkein perillä ropsautti vielä sen verran, että asut kastuivat, mutta toisaalta ehtivät myös kuivua, ennenkuin käänsimme mopon hotellin pihaan. Tästä päivästä tuli ihan puhtaasti ajopäivä ja jätimme suosiolla nähtävyydet toiseen kertaan. Matkanteko oli taistelua aikaa ja vesisateita vastaan. Suosiolliset olivat pilvimassojen reitit meille tänään ja kuski teki kyllä uroteon. Kovassa, puuskittaisessa sivutuulessa ajaminen ei taatusti ole herkkua - varsinkaan sadetamineissa. Alla olevat kuvat on otettu yhdestä ja samasta pisteestä eri ilmansuuntiin.

Hotelli on hieman erikoinen paikka. Alunperin ilmeisesti kievari toiminut hotelli on ollut samalla paikalla jo 1900-luvun alusta. Kokonaisuutta on kehitetty vuosien kuluessa ja ilmeisesti täällä järjestetään kongresseja, juhlia jne. Yleiset tilat ovat jo jääneet ajastaan jälkeen, mutta huoneet ovat onneksi todella siistit ja enimmäkseen tähän päivään päivitetyt. Saimme lisäksi rauhallisen huoneen, ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä. Tällä kertaa saimme ajettuamyös mopon melkein sisään asti! Olipa kerrankin helppoa purkaa kamat. 

Ruokailimme hotellin ravintolassa ja oih - erittäin itseriittoinen ja ylimielinen hovimestarimies tai mikä lie mestari sattui meidän tarjoilijaksemme sen jälkeen, kun nuori reipas tarjoilijatar oli ottanut juomatilauksemme vastaan. Harmillista senkin vuoksi, että ruoka oli aivan käsittämättömän ylihinnoiteltua, kun vertaamme esimerkiksi eiliseen ihanaan italialaiseen Alfredon restaurantiin. Joten: Montra Hotel Sabro Kro - majoittukaa, älkää ruokailko. Lähistöllä on ruokakauppa ja pizzeria, hakekaa vaikka eväät sieltä! 

Ruuan päälle takapenkkiläinen taisi pelata elämänsä ensimmäisen biljardimatsin ja sai pussitettua jopa kaksi (omaa) palloa ja pari muuta sen lisäksi. Jeee, onko hyvä? Kuski käski huomauttaa, että pelasimme vapailla säännöillä. Takapenkkiläiselle ihan sama, kun ei säännöistä ole tuon taivaallista tietoa. Kuski voitti, mutta takapenkkiläinenpä voitti pöytäcurlingin. Hah!

No niin, nyt on takana ensimmäinen päivä, jolloin on todellakin vain siirrytty paikasta toiseen. Huomenna tähtäämme Kööpenhaminaa kohden ja toivomme, että säästymme sateilta ja että tuuli olisi hieman laantunut. Eikä haittaisi, vaikka lämpöäkin olisi himpun verran enemmän. Hrrr! 

Ps. Tänään synttärionnittelut lähtevät Turun Pantterille. Tiedät kyllä. :)

Kultturelli aamupäivä, Picasso & Warhol (Munster-Elmshorn, 330 km)

Juurihan eilen totesimme, että matkalla Munsteriin emme bonganneet juurikaan merkittävää katseltavaa linnajaloittelua lukuun ottamatta. Illalla hotellissa huomasimme, että Munsterissä on Picasso-museo (!) ja siellä Andy Warhol -näyttely (!). Mitäpä muuta voi siis mopoturisti tehdä kuin pyörtää sanansa vaatimattomista nähtävyyksistä ja etsiytyä museoon. Ja sinnehän kerrankin pääsi jotakuinkin perille asti, kun yleinen parkkihalli sijaitsi museon alla. Museo oli käytännössä ostoskeskuksen yhteydessä, mutta erittäin tyylikkäästi suunniteltu kokonaisuuteen kahviloineen kaikkineen. Pari tikettiä siis ja kypärät museotädin lippupisteeseen turvaan. Hieman enemmän odotimme monipuolisen Picasson taidetta olevan esillä, mutta näyttely oli nyt koottu Warhol-teemalla. Andy Warhol, pop-taiteilija, syntyi 1928 Pittsburghissa, Yhdysvalloissa. Sairastettuaan lapsena paljon, hän vietti aikaansa tutustumalla populaarikulttuuriin - musiikkiin, elokuviin, sarjakuviin. Hän otti vaikutteita lehtien kuvista, arjen esineistä, sarjakuvista ja uransa alkuajan hän toimikin mainostaiteilijana. Saatuaan vähitellen nimeään tunnetuksi hänestä tuli pop-taiteilija ja kuuluisuudet tilasivat häneltä muotokuvia. Warholin taiteesta on maksettu ja maksetaan edelleen huimia summia. Näyttelyssä oli esillä mm. hänen kuuluisia silkkipainomenetelmällä tehtyjä maalaussarjojaan.

Picassoa museossa edusti tällä kertaa "Taidetta taiteesta" -taidekooste. Näkyvillä oli valokuva alkuperäisestä teoksesta ja Picasson siitä luoma oma versionsa. Taisi olla Porin Villa Maireassa enemmän ja monipuolisemmin Picassoa esillä kuin Picasso-museossa!

Nautimme valoisassa ja viihtyisässä kahvilassa vielä pienen aamiaisen ennen kuin lähdimme huristelemaan kohti päivän etappiamme, Elmshornia.

Puhtaasti siirtymäpäiväksi oli tämäkin päivä suunniteltu, joten hurautimme pitkät pätkät moottoritietä pitkin. Tämä myös siitä syystä, että vesisadetta oli luvattu tälle päivälle ja toiveena oli päästä pian perille kuivin tassuin. Ja niin pääsimmekin! Ihan pienen hetken tipahteli vettä taivaalta, mutta saderintamat jäivät onnekkaasti molemmin puolin kauemmaksi. Elbe-jokea lautalla ylittäessämme lähetimme synttärionnittelut Berchtesgadeniin Burmesterhausin isännälle. Onnea!

Vielä yksi hauska sattumus tapahtui tämän päivän nimiin. Lähdimme majoittumisen jälkeen etsiskelemään ruokapaikkaa ja hetken kylällä pyöriskelyn jälkeen päätimme mennä paikkaan nimeltä Ristoranta Alfredo. Oi sentään, kuinka mukava paikka ja aivan ihana henkilökunta. Meidät ohjattiin kahden hengen pöytään ikkunan viereen, kynttilä sytytettiin ja hetken päästä tarjoilija toi tervetuliaisjuomat. Ja voihan himpulat sentään, kun emme juo alkoholia - tuli hieman häkellyttävä hetki, mutta tarjoilija oli erittäin ystävällinen ja tovin päästä hän jo palasi kyselemään tilausta. Kun kävi ilmi, että olemme Suomestä, hän halusi heikohkosta englanninkielen taidostaan huolimatta kertoa, että hänellä on Helsingissä ystävä ja Helsinki on kaunis! Saimme alkupalat pöytään ja salaatti maistui herkulliselta. Niin harvoin on esimerkiksi aamiaisilla vihanneksia tarjolla, että niitä on ikävä. Mutta pääruoka - WAU! Nyt oli pöperöt kohdallaan ja hilpeä vilkkusilmäinen kokki itse kävi kyselemässä, onko kaikki hyvin? Perfect, excellent, totesimme kumpainenkin. Herkullista. Eli kun seuraavan kerran poikkeatte Elmshorniin, käykääpä moikkaamassa Alfredoa. Tarjoilijamme oli kovin otetun oloinen jutteluhetkistämme ja hän kehoitti käymään myös kauniissa Albaniassa. Päättelimme siis hänen olevan sieltä kotoisin. Hauska yksityiskohta oli alkupalojen ruokalista - huonompinäköinenkin pystyi sen lukemaan! Listaa varten tarvittiin oma tuoli. Kylläpäs jäi hyvä mieli tästä paikasta ja ruoka oli niin herkullista, että takapenkkiläisellä silmät pyöri päässä.

Huomenna siirrymmekin jo Tanskaan. Melkein kuin kotona olisimme jo!