Takana noin 6100 km ja edessä pyykkivuori!

Reissussa on mukava olla, kokea uutta ja nähdä elämyksellisiä asioita. Mutta - kyllä viikkoja kestävän matkaelämän jälkeen kotiin on ihana tulla. Kaikki on tuttua ja puhdasta, sänky pehmoinen ja tavarat omilla paikoillaan. Onneksi eilen ja tänään on ollut lämpöinen päivä, tänään jopa helteinen. Loman jälkeen nimittäin alkaa armoton pyykinpesu. Kun kolme viikkoa kolutaan erilaisia hotelleja, on tavaksi tullut käydä läpi aivan kaikki mukana ollut tavara ja vaate. Kaikki pestään ja putsataan, jottei vahingossakaan mitään salamatkustajia pääse asettumaan taloksi. Ei näy nyt Alppi-vuoria, näkyy vain pyykkivuoria. Kilometrejä yhdistetyllä mopo- & automatkallemme tuli noin 6100. Lopullinen luku täsmentyy vielä, kunhan ehditään ynnäillä. 

Viimeisen matkapäivän aamuna Riian silhuetti näkyi ohuen sumuverhon takaa. Edellisillan rankkasateen kosteus toi mukanaan utuisen aamun. Kävimme aamiaisen jälkeen nuuskimassa ilmanalaa ja hotellin edustalle oli parkkeerannut melkoinen mammuttiasuntoauto. Takapenkkiläisen kävellessä auton sivuitse, kuului vaimea naputus sitä mukaa kuin askeleet etenivät. Hassua, tuumasi takapenkkiläinen. Ilmeisesti autossa oli liiketunnistin. Pian pikkuinen yläikkuna aukesi ja hyväntuulisen oloinen herrahenkilö toivotti Good morningit. Piankos siinä sitten small talkkasimme ja kuskikin ehti mukaan sanailemaan. Herra oli saksalainen ja erittäin suuri Suomi-fani. Löytyi tuttuja paikkakuntiakin kuten Tseraava ja Nöörmes. Juu, aika lähellä Tseravaa asutaan ja Nöörmeskin on tuttu. Herra harrastaa itsekin moottoripyöräilyä, joten mopo-ongelmamme herätti ansaittua myötätuntoa.

Pärnussa saimme vielä lomareissulle mukavan loppuhuipentuman. Vaikka aikaa ei hirmuisesti ollut hukattavaksi, päätimme poiketa Pärnuun pikaisille kahvikupposille matkalla Tallinnan satamaan. Takapenkkiläisen entinen kollega asustelee aina välillä Pärnussa. Olemme ennenkin tavanneet Pärnun vanhassa kaupungissa, mutta nyt aikaa oli niin vähän, että emme sopineet treffejä tai ilmoittaneet kaupungin läpi ajamisesta. Takapenkkiläinen kuitenkin tuumi mielessään, että olisipa hassua, jos ex-työkaveriin puolisoineen törmäisimme. Ja kas - kiiruhtaessamme kohti jotakin kahvilaa, kuului tuttu ääni. Ja siinä hän oli puolisoineen ja koirineen. Ihan ihmeellistä ja kummallista, miten täydellinen voi olla ajoitus. Ottaen huomioon senkin, että tuuppasimme vain auton ensimmäiseen sopivaan parkkiruutuun ja lähdimme kiiruhtamaan kävelykatua kohden. Oli tosi iloinen tapaaminen ja saimme kahviseuraakin.

Laivamatka meni joutuisasti ruokailun ja pikku shoppailujen ohessa. Kotona kaikki hyvin ja kukatkin kukoistavat sekä sisällä että pihalla. Kiitos kotijoukot! Ja tietysti ne ihanat naapurit olivat jälleen jättäneet tervehdyksen. Lämpöiset kiitokset. Nyt voi todellakin sanoa, että olipahan reissu! Satavuotiaina hihittelemme, että muistatkos silloin vuonna 2023, kun mopedi Puolaan hajosi...

Euroopan Sodilaarisuuskeskus, Kaunas 9th Fort Museum (yhdeksäs linnake) ja Rundalen Palatsikin vielä!

Eilen kävimme siis Gdanskissa Euroopan Solidaarisuuskeskuksessa. Keskus on rakennettu telakka-alueelle, josta 1980-luvulla uutisoitiin useat lakot, ammattiliikkeen taistelut ja Lech Walesan puheet. Keskus itsessään on hulppean kokoinen, hienosti telakka-alueelle istuva ruskea rakennus. Näyttelyt on toteutettu tyylikkäästi, avarasti ja useammassa kerroksessa on esillä autenttista materiaalia solidaarisuusliikkeen synnystä valtavat määrät. Esillepano on huolellista ja kaikkialla näyttelytiloissa todella siistiä.

Europejskie Centrum Solidarnosci -museo avattiin vuonna 2014 ja siellä esitellään liikkeen historiaa Gdanskin Lenin-telakalta rautaesiripun murtumiseen saakka. Gdanskin telakalla perustettiin itäblokin ensimmäinen sitoutumaton ammattiliitto. Sähkömies Lech Waleca oli yksi solidaarisuusliikkeen perustajista ja hän sai taakseen valtavat joukot ensin telakalla ja myöhemmin koko Puolassa, kun ammattiliittoja perustettiin lyhyen ajan sisällä eri puolille Puolaa. Sittemmin Walecasta tuli Puolan presidentti ja hänelle myönnettiin useita kansainvälisiä tunnustuksia Nobelin rauhanpalkintoa myöten.

Solidaarisuusliike sai tuekseen myös puolalaisen paavi Johannes Paavali II:n.Puolan vierailulle saapuessaan hänelle kerrottiin, että Walesan tapaaminen on mahdotonta. Paavi ilmoitti lähtevänsä maasta saman tien, jos tapaaminen ei onnistu. Tapaaminen järjestyi.

1980 Gdanskin 16 000 telakkatyöläistä ryhtyi lakkoon. Lopulta levottomuudet johtivat solidaarisuusliikkeen kieltämiseen, sen johtajien pidättämiseen ja sisäisen sotatilan julistamiseen. Puolan talous ja alamäki syvenivät entisestään. Liike vaipui maan alle ja pysyi hengissä. 1988 puolalaisten aloittama lakko johti siihen, että hallitus lupasi harkita liikkeen laillisuutta. Se tapahtui seuraavana keväänä vuonna 1989. Saman vuoden lopulla Itä-Eurooppa sai Puolan myötä ensimmäisen ei-kommunistisen hallituksen.

Oma sukupolvemme oli vielä liki lapsia ja nuoria aikuisia, kun näimme uutiskuvaa Gdanskin telakka-alueelta. Euroopan Solidaarisuuskeskukseen kuljetaan sen portin pielestä, josta useat uutiskuvat ovat jääneet mieleemme. Portti numero 2 on siis edelleen paikallaan.

Tällaisissa paikoissa pakostakin miettii sitä, että aina on rohkeita esitaistelijoita, jotka uskovat asiaansa niin vakaasti, että altistavat itsensä ja oman vapautensa taistelessaan oikeuden puolesta. Solidaarisuuskeskuksen edessä on myös muistomerkki, joka on pysytytetty telakalla 70-luvulla puhjenneissa mielenosoituksissa kuolleiden muistolle. Muistomerkissä on kolme kolme korkeaa ristiä. Liki 50 metriä korkea muistomerkki on ainoa sosialistivaltioissa rakennettu muistomerkki, joka on omistettu oman järjestelmän uhreille. 

Vuonna 2015 Gdanskin vierailulla ystävien kanssa yritimme jo päästä visiitille tähän paikkaan. Silloin keskus oli kiinni. Onneksi nyt kävimme - oli käymisen arvoinen, vaikuttava paikka.

Tänä aamuna kävimme rauhallisen hotelliyön jälkeen reippailemassa tovin Riian vanhassa kaupungissa. Kovin oli uneliasta, kun tuulikin oli leppoisa ja aurinko paistoi. Kuppilat availivat vasta oviaan ja ihmisiä oli todella vähän liikkeellä. 

Päätimme poiketa vielä Kaunasin 9th Fort Museumissa eli yhdeksännessä linnakkeessa, joka on ollut yksi osa Kaunasin puolustuslinnakkeista. Jos oli Solidaarisuuskeskus liikuttava, niin oli tämäkin. Traagisella tavalla. Aluetta kiertäessä mieleen nousi se, että vaikka aina on hyviä oikeudenpuolesta taistelijoita, aina on myös niitä pahoja, mielettömiä yksilöitä, jotka saavat joukot taakseen. Eikä ihminen opi. Kaunis alue, jolla on järkyttävä historia sekä Neuvostovallan että Saksan hallitsemilta ajoilta. 

Takapenkkiläinen ei oikein kestä näitä paikkoja fyysisesti eikä henkisesti, vaikka pitääkin niitä erittäin tärkeinä. Lyhyesti siis. Tämä puolustuslinnake muuntui historian kulussa paikaksi, jossa natsit murhasivat juutalaisia ja lähettivät Siperiaan pakkotyöhön ja tapettavaksi. Paikka on omistettu murhattujen juutalaisten muistolle.

Kuski kävi sisällä linnakerakennuksessa, joka on neuvostovallan aikaan toiminut myös vankilana ja kidutuspaikkana. Takapenkkiläinen huilaili ulkona ja tutustui hauskaan pieneen koiranpentuun odotellessaan. Se toi ilon hetken synkkien aiheiden keskellä.

Mahtui tähän päivään aivan toisenlainenkin kohde, Itämeren Versailles eli Rundalen Pils, Rundalen Palatsi. Barokkipalatsi sijaitsee Latviassa, lähellä Liettuan rajaa ja on yksi maan tärkeimmista nähtävyyksistä valtavine puutarhoineen. Tämäkin palatsi on rakennettu 1700-luvulla kesäasunnoksi ja siinä on 138 huonetta. Paljon ikkunoita pestäväksi tässä kesämökissä. Olemme tällä reissulla yrittäneet päästä kiertämään tämän palatsin jo ensimmäisellä startilla. Silloin Tom Tom Tomppa teki hieman omia reittivalintojaan ja päädyimme ajamaan toista reittiä. Toisella startilla eivät tosiaankaan tulleet palatsit eivätkä katedraalit mieleen. Paahdoimme menemään pari päivää niin, että ajatuksetkaan eivät mukana pysyneet. No, kuinka kävi tänään? Hirmuisten tietöiden ja varsinaisen avohässäkkäjumitusosuuden jälkeen totesimme, että palatsiin on enää turha kiiruhtaa, mutta puistoon voimme käydä tutustumassa. Palatsi odotuttaa siis vielä itseään, mutta toisaalta hyvä, että tulee kierrettyä toisella kertaa. Puutarhassakin oli sulateltavaa kerrakseen.

Palatsipuutarha on kooltaan 85 hehtaaria ja se on Baltian maiden merkittävin historiallinen puutarha. Entisöintien jälkeen se on säilynyt arkkitehti Francesco Rastrellin vuosina 1735 ja 1736 piirtämien suunnitelmien mukaisena tähän päivään asti. Puutarha ja palatsi on rakennettu samaan aikaan vuosina 1736-1740 ja ne ovat olleet eri herttuoiden hallinnassa vuosisatojen varrella. Palatsin historiaan kuuluu aika Venäjän vallan alla sekä mm. toimiminen saksalaisten sotasairaalana, sotilasveteraanien asuntolana ja koululaisten opiskelupaikkana. Vuonna 1972 perustettiin Rundalen palatsimuseo ja valtio rahoitti entisöintitöitä, jotka jatkuivat vuoteen 2015 asti. Kustannuksiksi arvioitiin noin 8,4 miljoonaa euroa. 

Palatsin puutarhaan on alunperun istutettu mm. 32 818 lehmusta, 500 kastanjapuuta, 188 tammea, 95 päärynäpuuta ja 155 omenapuuta. Lisäksi luumu-, kirsikkapuita ja metsäpuita. Puutarhan entisöinti aloitettiin vuonna 1976. Puistossa on barokkiajan bosketteja eli miniatyyrimetsiä. Kiersimme eri teemaisia boskettialueita, ihastelimme geometrisiä istutuksia ja ruusutarhoja. Samoin sellaisia puita, joita emme ole koskaan nähneet. Lehdet olivat aika veikeän näköisiä.

Palatsin puistossa molemmin puolin suurta vesisuihkua on isot ruusutarhat, joissa on yhteensä 2230 erilaista ruusulajiketta. Kun kukinta on kauneimmillaan, näky on varmasti huikea. Lajikkeet on aseteltu alkumaansa mukaisesti ryhmiin ja Suomestakin yksi ruusulajike on päässyt mukaan. (Tätä emme tosin valitettavasti huomanneet puistossa..)

Palatsin lähellä oli mukava pieni ravintola nimeltään Pils Krogs. Poiketkaapa ohi mennessänne ja palatsin nurkilla pyöriessänne. Olipa maukkaat pöperöt. Viimeisen reissuillan kunniaksi nautimme myös jälkkärit: jäätelöä ja marjoja. Yhdessä jälkkärissä oli kolme vaniljajäätelöpalloa ja marjat ja hillot vielä päälle. Yksi annos olisi riittänyt pääruuaksi!

Huomenna kotiin! Tänään ihastelemme hieman vaatimattomampaa puutarhaa hotellin takapihalla. Tosin juuri nyt sitä ei näy. Vettä sataa kaatamalla. Autoilussa on puolensa... Kiitos kaikista kommenteista ja sitä kautta matkalla mukana olemisesta. Etenkin tänä kesänä kanssamatkustajat tsemppasivat meitä eteenpäin. Kauniita unia!