maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kakolan kautta kotiin

Kesälomareissun viimeinen päivä valkeni aurinkoisena. Paljon katseltavaa mahtui vielä tähänkin päivään: Parainen, Ruissalo, Kasnäs, Taalintehdas, Teijo ja Inkoo. Paraisten kalkkilouhos on vinha näky. Nordkalkin avolouhoksen reunalla on näköalapaikka, josta kävimme kaivoksen katsastamassa. 



Tapasimme Turussa myös kuskin työkaverin, tunnetaan meidän piireissämme nimellä Pantteri. Lounastimme kivassa Kolmas linja -ravintolassa ja oli mukava nähdä "Turun Pantteri", jonka kanssa synkkaa hyvin. Pantterin vinkistä kävimme myös pyörähtämässä Kakolanmäellä, jossa vanha vankila on muuntunut ja muuntumassa (kalliiksi) asunnoiksi. Kauniisti oli muutostyöt toteutettu ja siellä täällä pilkisti vielä yksityiskohtia vankilan historiasta. Harmi, että kehuttu kahvila oli kiinni. Seuraavalla visiitillä sitten sinne.



Ruissalon, Kasnäsin ja Taalintehtaan suunnilla ajellessa merimaisemat olivat upeita, mutta muutoin olimme hieman seutuun siinä pettyneitä, sillä taisimme olettaa näkevämme enemmän kauniita rantaraitteja ja idyllisiä pihapiirejä tai muuta sellaista. Ehkä varsinaisella saaristoreitillä ja saarissa on enemmän katseltavaa.



Teijossa puolestaan on hauska ja rento ruukin alue, jossa rakennukset ovat vähän sinne päin, mutta jotenkin kokonaisuus on rento ja idyllinen. Historia huokui ja alueelta löytyi kiva kahvila ja muutama pikku putiikki, joissa kiersimme. 





Moikkasimme myös pihapiirin alpakoita, jotka eivät katselijoista paljon välittäneet. Tuijottivat vain ja mutustivat heinää. 



Tämä reissumme viimeinen päivitys on naputeltu kotimatkalla, viimeiset virkkeet Kesä III:lla. Pian parkkeeraamme kotipihaan ja majoitumme paikkaan parhaimpaan, kotiin. Toivottavasti pihalle ei ole asettunut tällaisia vuokralaisia!