Sukulointi jatkui lauantaina Iisalmessa takanpenkkiläisen vanhempien luona ja vielä Kajaanissa oli lounastreffit viime kesän Krakovassa tapaamamme mukavan ja mutkattoman Mervin kanssa. Joskus reissussa kannattaa tutustua suomalaisiinkin. Voi tulla jättipotti! Vielä kun joku päivä onnistuisi puolisokin olemaan paikalla Savo-Kainuu-suunnalla. Aina reissussa.. :)
Matkapäivä oli jo melko pitkällä, kun ohitimme Raatteentie opastekyltit. Olemme useasti miettineet, että pitäisi poiketa sotamuistomerkkiä katsomaan. Ilta oli kaunis ja aurinko paistoi, joten käänsimme nokan kohti Raatteentietä. Hienoa, että poikkesimme. Oli koskettava paikka.
Varsinainen museo oli jo kiinni, mutta kiersimme taistelualuetta, jossa näkyi mm. sirpaleiden vaurioittamia puita, puolijoukkueteltta, juoksuhautoja ja poteroita.
Talvisodan Monumentti on kenttä, johon on aseteltu kiviä Suomussalmen taisteluissa 1939-40 kaatuneiden sotilaiden muistoksi - sekä puna-armeijan että suomalaisten. 17.000 kivenlohkaretta kuvastaa sodan uhrien määrää.
Keskellä kivimerta on Avara syli -muistomerkki, jossa 105 vaskikelloa muistuttaa talvisodan kestosta. Yksi kello jokaista sodan päivää kohti.
Pohjoisen yön kauneus helli meitä perille asti. Aurinko nuokkui horisontissa eikä pimeä laskeutunut missään vaiheessa. Perillä Pyhällä olimme puolen yön jälkeen. Matkanteko venyi, koska valokuvia oli pakko napsia tuon tuosta. Koskaan ennen ei teiden varsilla ole ollut yhtä paljon pupujusseja, teeriä, ylipäätään lintuja, poroja ja miten lie metsän väkeä. Vilinää ja vilskettä riitti pientareilla ja pusikoissa, kun puput pomppivat karkuun. Yksi poro pannahin odotti nätisti tien sivussa niin kauan, että pääsimme kohdalle. Siinä vaiheessa poro lompusteli auton edestä tien toiselle puolelle jäädäkseen siihen odottomaan. Varmaankin autoa toisesta suunnasta... Poro tuo eläinkunnan viisain sarvipää!
Tänään on lämpö huidellut parinkymmenen paremmalla puolella. Ainakin siltä tuntui metsäpoluilla. Kaupan pihassa lämpömittari näytti 18 astetta, mutta tuulettomilla metsäpoluilla hiki virtasi. Valitsimme tänään tasaisen reitin Tiaislaavulle ja lintutornille. Tämä vuodenaika on ihanteellinen, jos toivoo rauhaa. Matkailijoita on paljon vähemmän kuin normaalisti ja metsässä saa kuljeskella hiljaisuudessa. Vain tuulen humina ja lintujen viserrys saattelevat. Tikkaakin kuski tuijotteli lähietäisyydeltä.
Patikoinnin jälkeen istuskelimme vielä Huttu-Uula-ravintolan terassilla ja seurasimme hupaisaa ohjelmanumeroa, kun englantilaiset nuorukaiset laskivat pulkkamäkeä rinteen lumirippeissä. Hauskaa heillä oli eivätkä kastuneet vaatteet haitanneet ollenkaan. Ei ole hullumpaa pohjoisessa näin toukokuussa! Terassillakin tarkenee... Rinteen lämpömittarissa lukemat +28 C.
Mökin ikkunasta saamme seurata kirjosieppo-pariskunnan pesänrakennuspuuhia. Hyvin organisoitua toimintaa! On ollut hieno päivä ja mieli on hyvä.
