Serkut kylässä!

Huh hellettä ja kenen idea, tuumi takapenkkiläinen, kun lähdimme kevyelle kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkille. Ehkä kesän lämpiminpänä päivänä. Ainakin siltä tuntui. Eihän ne alamäet, mutta voi sitä puuskutuksen määrää ylämäen yllättäessä.

Kunnialla kuitenkin selvisimme, hyvää teki ja oli hienoa nähdä Lapinlahden sairaala-alue. On kaunis. Ja on hirveä sääli, jos se miljöö jollakin tavoin tuhotaan. Alueen puistossa oli kirppis ja yllättäen ihmisiä melko vähän. Ehkä lämpö uuvutti kaikki koteihinsa. Vietimme päivän turisteina ja monien, monien vuosien jälkeen pysähdyimme Sibeliuksen monumentilla - tuolla luokkaretkien takuuvarmalla, teräksisellä kohteella.

Viikonloppuna puolestaan, aivan ex tempero, saimme "serkut " koolle. Niin sanottujen serkkujen seurue saadaan helpoimmin kasaan päähänpälkähdyksestä - kun yllättäen kenelläkään ei ole minkäänlaisia muita menoja. Ehkäpä siihen osaltaan vaikuttaa tämä korona-aika. Jäätelöä, mansikkaa, limppaa, kahvia ja kuohuviiniä. Pikkuisen suklaakeksejä, Marianne-karkkeja ja suklaanameja. Sokerihumala taattu! Mutta mukavaa oli. Vietimme aikaa ulkona istuskellen ja pihan kukkia & kasveja ihmetellen.

Yksi serkuista intoutui sokerihuuruissaan testailemaan pyörää. Tyylikästä menoa! Mutta mitäköhän kuvaajan päässä tapahtui. Pehmittikö helle, tuliko ahmittua makeaa mahan täydeltä vai pökertyikö peräti? Joka tapauksessa, kuvan taiteellinen vaikutelma on hyvin omaperäinen.