Piipahdus 1920-luvun Helsinkiin

Kovasti olemme toivoneet, että vielä pääsisimme mopoajelulle ennen syksyn tuloa, mutta ilmojen herra on toista mieltä. Puuskaiset tuulet ja sadekuurot seuraavat toinen toistaan. Siispä päätimme lähteä Helsinkiin ja hyppäsimme tänään Audi-autovanhukseen, jonka mittariin pyörähti Pyhän reissulta palatessamme kunnioitettavat kilometrilukemat 555.666!

Paluumatka venähti yömyöhään - treffasimme matkalla tuttuja, mm. Kajaanissa, jossa tapasimme uudelleen kesän Krakovan tuomat tutut. Tai pikemminkin heistä toisen, herrahenkilö oli miesporukan riennoissa, mutta onneksi rouva Kajaanista ehti meitä tapaamaan. Oli todella kiva nähdä ja jutella. Tarinaa olisi varmasti riittänyt moneksi tunniksi. Lämpöisiä terveisiä Kajjaaniin!

Kotimatka ei muutenkaan meinannut edetä. Oli tavattomat kauniin tienvierustat ja kerta toisensa jälkeen piti pysähtyä ruskakuvia napsimaan.

Tänäänkin on ollut viileä, tuulinen ja sadekuuroinen päivä. Hyvä hetki siis virkistää mieltä esim. piipahtamalla museoon näyttelyyn. Hakasalmen huvilassa on 1920-luvun Helsingistä kertova Suruton kaupunki -näyttely. Jazzia, kieltolain tunnelmaa, art déco -tyyliä, valistusta, tanssia ja huvittelua - tuota kaikkea sisälsi kierros huvilassa.

 

Ilmalaiva Graf Zeppelin ilmeisesti Helsingin yllä vuonna 1930.

Kas, vielä löytyy haastetta tanssiparketilla. Seuraavaksi työn alle charleston ja black bottom. Ehdottomasti!

Piakkoin täytynee viedä Warrion varikolle ensi suven kurvailuja odottelemaan ja huollosta nauttimaan. Sitä ennen olisi kyllä kiva vielä kerran mopon päälle kavuta ja hurauttaa pieni lenkki...

Auringonpaistetta ja tuulen tuiverrusta

Viimeinen lomapäivä Pyhällä valkeni auringoinpaisteisena ja tuulisena. Lähdimme kevyelle kävelylle Isonkurunkankaalle, jossa varvikot loistivat hehkuvan punaisina. Kipollinen mustikoita täyttyi polkujen varrelta.

Väkeä on tämän ruskan aikana Pyhällä liikkunut kiitettävästi ja mökkien pihoissa on autoja parkissa enemmän kuin useasti aiemmin. On hienoa, että Suomen vanhimmassa kansallispuistossa riittää ulkoilijoita. Pyhä-Luoston kansallispuisto täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Viikko vierähti jälleen turhan joutuisasti. Nyt vielä siivotaan mökki, saunotaan ja huomenna startataan kotia kohden.

Sadepäivänä mustikkapiirakkaa ja maantiellä porojen väistelyä

Vettä vihmoi verkkaisaan alkuiltaan asti. Hyvä hetki siis leipoa mustikkapiirakkaa ja käydä lähiseudulla autoajelulla. Tuuli on tuivertanut sen verran, että liki mökkiä oleva koivu on tänään pudottanut keltaiset lehtensä.

Lounastimme luontokeskus Naavan Loimu-ravintolassa ja lähdimme Pelkosenniemi-Sodankylä -ajelulle. Pelkosenniemeä lähestyessämme poikkesimme katsomaan Pelkosenniemen taistelun muistomerkkiä.

Pelkosenniemellä ylitimme Kemijoen, jonka rannat hehkuivat keltaisen eri kirjoissa. Maanteitä ajellessa keltaisen ja punaisen hehkusta saa nyt nauttia yllin kyllin. Kunhan muistaa varoa samalla  pöhköjä poroja!

Vielä huomisen saamme nauttia ruskasta, rauhasta ja luonnosta. Lauantai-aamuna auton nokka kääntyy kotia kohden.

Patikointia Rykimäkerolle ja -kurulle

Tänään kävelimme jotakuinkin tasaista maastoa Luostontien varresta Rykimäkerolle ja Rykimäkurulle. Luontopolun varrella ihailimme myös rotkolaaksoa, joka muista kuruista poiketen on syntynyt maankuoren repeämäkohtaan.

Näyttää siltä, että ruska hehkuu päivä päivältä loistokkaammin ja värit kirkastuvat entisestään.

Mustikat olivat pullukoita Luostonkin suunnassa ja kuukkelit yhtä kesyjä kuin Pyhän puolellakin. Mutta mustikat eivät kämmeneltä kuukkeleille kelvanneet!

Aamuisin olemme nukkuneet pitkään, päivisin patikoineet ja ulkoilun jälkeen ruokailleet, saunoneet ja levänneet. Kiitettävästi ovat arjen aherrukset ja työasiat unohtuneet. Vielä muutama päivä on aikaa nauttia Pyhän rauhasta.

Näköalahissillä tunturin laelle, kävellen takaisin

Kävimme aamupäivällä Kemijärvellä mm. imuriostoksilla ja nyt valoisan aikaan ajellessa pääsimme todellakin nauttimaan syksyn väreistä.

Kauppareissun jälkeen suuntasimme maisemahissiin ja körryyttelimme hissillä Pyhätunturin laelle Tsokkaan ruokailemaan ja maisemia ihastelemaan. Luonnon kauneus jaksaa hämmästyttää. Takaisin tarpominen ei kovin joutuisasti edennyt, kun kuvaamaan piti pysähdellä alituiseen. Vaan eipä haittaa - täällähän ei ole kiire minnekään.

Ravintola Tsokkaa laajennetaan parhaillaan ja yllättävän paljon väkeä näytti liikkuvan hisseillä ylös, toki patikoiden myös. Ylhäältä komeaa maisemaa riittää silmänkantamattomiin. Patikoimme alas sekä tietä että rinnettä ja välillä kivikkoakin pitkin.

 

Vaikka täällä tulee joka vuosi suurinpiirtein samoihin aikoihin liikuttua, jaksaa luonto ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Samat paikat ja maisemat ovat eri vuodenaikoina niin erisävyiset ja upeat.

Päivä lämpeni aamun seitsemästä asteesta iltapäivän kolmeentoista. Eikä tuulikaan ole juuri häirinnyt. Mukavat ulkoilukelit siis.