Pari viikkoa sitten vietimme museopäivän. Kiersimme kolme museota kertaheitolla. Kierrokseemme kuului Designmuseo, Valokuvataiteen museo ja Teatterimuseo. Kaksi jälkimmäistä ovat samassa rakennuksessa Kaapelilla, joten matka museosta toiseen kävi rappukäytävän kautta. Designmuseo oli takapenkkiläiselle uusi tuttavuus - näin ainakin muistin mukaan. Esillä oli monenmoisen muotoilun lisäksi taiteilijapariskunta Antti ja Vuokko Nurmesniemen näyttely. Ja paljonhan sieltä löytyi tuttua esineistöä metron penkeistä ja pappamopoista lähtien. Vuokko Nurmesniemen värikkäät kankaat ja asut toivat mieleen 60-70-luvun taitteen muodin.
Valokuvataiteen museossa oli hieman erilainen näyttely mielenkiintoisesta vinkkelistä. Näytille oli koottu John F. Kennedyn veljen, oikeusministeri Robert F. Kennedyn viimeisen matkan varrelta otettuja valokuvia. Kennedy murhattiin kesken vaalikampanjan hänen pyrkiessään demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 1968. Kuvien ottajia ovat ihmiset, jotka kerääntyivät seuraamaan Kennedyn arkkua kuljettanutta junaa sen taittaessa matkaa New Yorkista Washingtoniin. Kuvien taso on vaihteleva, mutta toisaalta juuri se tekee kokonaisuudesta vaikuttavan. Samaan aikaan näyttelytilassa pyöri filmi, jonka kuvannut henkilö oli vähävaraisena joutunut panttaamaan filmin useiksi vuosiksi. Filmi oli restauroimaton ja äänimaisema vahva. Tuntui kuin juna olisi ohittanut meidät näyttelytilassa.
Ja sitten vielä Teatterimuseo! Siellä puolestaan juhlistettiin 150-vuotiasta Kansallisteatteria ja nykytanssin kansainvälistä historiaa. Oi, mitä pukuja! Ja runsaasti mitä kummallisempaa esineistöä Kansallisteatterin uumenista. Asut olivat todella taidokkaasti tehtyjä ja vuosikymmeniä vanhat kokonaisuudet huolella säilytetty ja ehkä entisöitykin. Runsaasti pitsiä, kimallusta, höyheniä ja hörhelöitä. Ella Erosen kuntopyörää unohtamatta! Kansallisteatterin lavastakin oli tehty tarkka pienoismalli. Pukuja, asusteita ja rekvisiittaa olivat käyttäneet mm. Tauno Palo, Ansa Ikonen, Tarmo Manni ja ketkähän kaikki muut! Suomenkielinen teatteri on saanut alkunsa jo vuonna1869 ja Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen Teatteri perustettiin vuonna 1872 - tiesittekös sitä?
Suomalaisen nykytanssin historia alkaa jo 1900-luvun alusta. Siis reilusti yli sata vuotta NYKYtanssia. Näin sitä ihminen viisastuu. Näyttelytilassa oli upeita valokuvia sadan vuoden ajalta ja mm. TTK-tuomari Jorma Uotinen oli kuvattu noin muutama vuosikymmen sitten. Näyttelytilassa oli alkamaisillaan nykytanssia koskeva keskustelutilaisuus, johon näyttivät rientävät myös Tanssiteatteri Raatikon perustajat Marjo Kuusela ja Maria Wolska.
Kotihommeleitakin on silloin tällöin innostuksen puuskassa touhuttu. Ainakin sen verran, että ikkunoiden pesu on aloitettu. Todistusaineisto sen kertoo!
Tulevasta kesästä haikaillessa katselimme viime kesän reissukuvia ja kuski raapusti koko reittimme muutamaan karttaan. Kilometrejähän tuli yhteensä noin 7000, joten olihan siinä porhaltamista! Ja ainoastaan kaksi sateista päivää. Hellettä ja hikeä, mutta niin kovin ihanaa. Kartat kertovat, kuinka reitti kulki halki Euroopan!
Sitten vielä loppukevennykset. Esimerkkejä elävästä elämästä - varmaankin jonkin sortin ilmoitustaululta ja tien varrelta poimittua. Onneksi on perut, porkat, mansit ja mustit pakkasessa!
