Hansakaupungista toiseen matka käy!

Eilen Lyypekissä, tänään Bremenissä. Keskiaikaisia, tärkeitä hansakaupunkejä kumpainenkin. Näillä Saksan kaupungeilla on niin pitkä ja monisyinen historia, että jokainen etappi tuntuu olevan syvällisen historian oppitunnin arvoinen. Tällainen mopoturisti raapaisee vain pintaa, mutta toisaalta on aika huikeaa miettiä, kuinka esim. suuri osa näistä tiellemme sattuvista punaruskeista tiilitaloista on ollut olemassa jo satoja vuosia. Jokaisella vuosisadalla ihmiset ovat tarponeet näitä samoja seutuja. On sodittu, eletty rauhassa, rakennettu omaa elämää. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Tekniikka ja olosuhteet kehittyvät, mutta ihminen inhimillisyyksineen pysyy ennallaan. Tällaisia ajatuksia täällä alkaa mieleen nousta, kun katselee upeita rakennuksia, huoliteltuja puutarhoja, vilja-, maissi- ja auringonkukkapeltoja. Ja kyllä - edelleenkin Saksassa hyvät tavat ovat kunniassaan ja suomalainen introverttikin aivan kuin huomaamattaan hymyilee ja tervehtii kylänraitilla kukkapuskien takaa kurkottelevaa rouvaa tai piha-aidan kimpussa häärivää herrahenkilöä. Ja sama hotellin aamiaisella. Jokaista tervehditään. 

Tänään ajelimme pitkin kauniita vehreitä teitä, joita olemme kehuneet ennenkin. Puut muodostavat tien ylle vihreän katon, joka muovautuu tunneliksi rekka-autojen huristaessa oksien alla. Välillä aurinko pilkottaa somasti puiden välistä.

Kun aurinko meni pilveen, pysähdyimme laittamaan pitkähihaiset paidat takkien alle ja kuinkas ollakaan - tuntui siltä kuin meitä tarkkailtaisiin... Utelias, ystävällinen lehmähän se siellä tuijotteli suurilla silmillään. Päivää lehmä. Suomesta ollaan, ei hätää.

Hotelliin pääsimme onneksi kastumatta, mutta melkein saman tien alkoikin vettä ropisemaan. Tovi lepoa hotellissa, jotta sade hieman laantui. Sitten kulman taakse raitsikkapysäkille. Hotellin respassa neuvottiin, että lipun voi ostaa vaunusta. Juu, voi. Ihan heti ei vain auennut lippuautomaatin sielunelämä, mutta kuin supersankari konsanaan, herrahenkilö selän takaa huomasi turistit pulassa ja riensi auttamaan. Suit sait ja naputi nap - piletit olivat hyppysissämme. Kiitos herra sankariherra!

Bremenin vanhassa kaupungissa katsastimme Böttcherstrassen. Vain noin 100 metriä pitkä katu on varsin omintakeinen ja kuuluisa epätavallisesta, kokeilevasta arkkitehtuuristaan. Katu on kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä ja sen varrella olevat talot on rakennettu 1922 - 1931 välisenä aikana. Nyt pikku kadun varrella näytti olevan erilaisia käsityö-, koru- ja taideliikkeitä ja yksi hotellikin. Eriskummalliset, tosin hyvin miljööseen sopivat, talot rakennettiin Ludwig Roseliuksen aloitteesta. Ja Roselius oli se kaveri, joka patentoi kofeiinittoman kahvin kehittämisen vuonna 1906. Ettäs tiedätte!

Vanhasta kaupungista löytyvät tietenkin täälläkin raatihuone, toriaukio, katedraali jne. Raatihuone on rakennettu jo 1400-luvun alussa ja se kuuluu UNESCO:n maailmanperintölistalle. Samaan joukkoon kuuluu myös Bremen Roland -patsas. Roland ei ole oikea historiallinen henkilö, vaan kuvitteellinen sotasankari, josta etenkin keskiajalla on kerrottu paljon suosittuja tarinoita. Pyhän Pietarin kirkkoa puolestaan rakennettiin 1000-luvulta 1200-luvulle. Ja nämä rakennukset ovat yhä olemassa ja käytössä. Onhan se huimaa!

Bremenin kaikkein vanhin osa on Weser-joen vierellä oleva Schnoor-kortteli. Korttelin iäkkäitä pikku taloja on pyritty säilyttämään ja niitä kunnostetaan ahkerasti. Vanhimmat rakennukset ovat 1400-luvulta ja korttelissa on tänä päivänä kahviloita, putiikkeja, ravintoloita jne. Kadut ovat suurelta osin kapoisia ja joissakin kohtaa edes toista jalankulkijaa ei pysty ohittamaan vaan kujilla on liikuttava vuoronperään. Tämä kortteli oli kyllä varsin soma. Ja muutenkin Bremen jotenkin viehätti enemmän kuin Lyypekki. Kävimme Schnoorissa ruokailemassa ja avoinna olevan ruokapaikan löytäminen olikin haastavaa. Nimittäin uskomatonta kyllä, tämän kokoisessakin kaupungissa lähes kaikki paikat ovat kiinni jo klo 19. Perin kummallista!

Saksassa on muuten maskipakko tai ainakin suositus mm. julkisissa kulkuvälineissä. Muutoin maskeja ei kovin paljon näe. Paitsi tunnollisilla nallekansalaisilla!

Nuokin nallet somistivat yhtä Schnoorin korttelin liikeikkunaa. Lisäksi pitkin kaupunkia löytyy Grimmin satuihin perustuvia patsaita. Aasi, kissa, koira ja kukko karkaavat niitä huonosti kohtelevalta isännältään ja päättävät asettua Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä voi elää ilman omistajaa. Tovi meni tämän arvoituksen ratkeamisessa. Kas, kun ei juuri tuo Grimmin satu ole kuulunut kummankaan iltasaturepertuaariin.

Huomenna onkin vuorossa yksi kauan odotettu kohde, mutta siitä huomenna enemmän!