Helleaalto ja lihaskramppeja, 300 km

Ei uskoisi, että mopolla ajaessa voi olla niin kuuma, ettei ilmavirta viilennä yhtään. Uskottava on - kokemusta löytyy! Huh, hellettä siis. Onneksi on tuoreessa muistissa toisenlaisetkin matkakelit.

Hyvästelimme majatalon Marken aamulla ja lähdimme suunnistamaan Passaun kautta Tsekkiin Cesky Krumloviin. Saksa ja tietyöt, onko jo mainittu? Suljettuja teitä pari, mutta onneksi navigaattori raksuttaa suht´ taidokkaasti vaihtoehtoiset reitit. Passasimme lähemmän tutustumisen Passaun kaupunkiin. Ei yksinkertaisesti voinut ajatellakaan, että nahkatamineissa lähtisimme tallustamaan kivikatuja. Kaunis vanha kaupunki näytti olevan, joten tutustumisen arvoinen kohde toisella kertaa. Ylitimme sutjakkaasti Tonavan ja ihmettelimme lukuisia jättimäisiä risteilijöitä.

Valtioiden rajat vilisevät mopon porhaltaessa. Saksasta matka jatkui Itävaltaan ja sieltä Tsekkiin. Cesky Krumlov on yksi Tsekin upeista pikku kaupungeista, jossa vanhat rakennukset ovat säilyneet ja arkkitehtuuri on upeaa. Kaupunki on Unescon maailmanperintöluettelokohde ja vanhan kaupungin rakennukset on rakennettu pääasiassa 1300-1600-luvuilla. Kommunismin kaudella vanha kaupunki pääsi rapistumaan, mutta kommunismin kukistumisen jälkeen aloitettiin rakennusten restaurointi.

Kävelimme pitkin kapeita nupulakivikatuja ja ihastelimme entisaikain kätten töitä. Ruokailimme Vltava-joen varrella - kirjaimellisesti aivan joen äärellä. Täällä on todella paljon aasialaisia turisteja ja ravintolan henkilökunta ei peitellyt mielipidettään heistä - aasialaisten palvelu oli silmiinpistävän kehnoa.

Kipusimme myös Cesky Krumlovin linna-alueelle. Linnan rakentaminen on aloitettu 1200-luvun puolessa välissä ja restauroinnin jälkeen jälki on upeaa. Rakennusten pinnat ovat sileitä, lähes kaikki kohoumat ja kivijäljitelmät on saatu aikaan maalaamalla.

Tuolla olisi varamasti jotakin kivaa katseltavaa...

Meidän hotellimme, Castle Bridge, näkyy kuvan oikeassa reunassa (valko-ruskea talo).

Villa Jaanaan matkalla...?

Pitkin Vltava-joen vartta huomasimme, että suuri ajanviete hellepäivinä täällä on joen laskeminen kanoottia muistuttavilla kumiveneillä. Jo matkan varrella joki oli paikoitellen pullollaan kumiveneissä keikkuvaa väkeä ja täällä kylän keskustassa heitä oli ruuhkaksi asti.

Helteestä emme valita, joten mukava päivä. Ja jälleen yksi näkemisen arvoinen paikka. Huomisen etappi on Brno. Nyt toistamiseen pikainen viileä suihku ja pian lampaita laskemaan.

Edelweiss, edelweiss...

Tänään pääsimme satumaisiin maisemiin, kun ajelimme Sound of Music -elokuvasta tutun tarinan maisemissa Itävallassa. Emme aivan Trappien lailla kirmailleet niityillä, mutta henkeäsalpaavat olivat maisemat. Alhaalla laaksoissa lämpömittarilukema oli + 30-35 astetta, joten lumesta huolimatta ylhäällä ei kaivattu lapasia!

Itävallan ja Saksan rajalla.

Mopo jaksoi yskimättä lähes Grossglockner-vuoren huipulle. Vuoren korkein huippu on 3798 metrissä, me käväisimme lounaalla 2571  metrin korkeudessa.

Varsinkin loppupätkät tiestä olivat huiman jyrkkiä. Liikennettä serpenttiiniteillä riitti skoottereista linja-autoihin, joten kieli keskellä suuta sai ohjaustankoa käännellä. Varsinkin, kun auto-ja mopoliikenteen seassa puikkelehti kaiken lisäksi runsaasti pyöräilijöitä.

Kuinkas ollakaan, ylhäällä tapasimme suomalaisen pariskunnan, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia. He lomailivat Itävallassa ja mies poti kovaa mopokuumetta, kun vaimoa puolestaan ajatuskin hirvitti. Kehuimme kovasti mopoharrastusta!

Alla maisemia vuorelta laskeutuessamme. Poikkesimme vielä tien varressa olleeseen antiikkiliikkeeseen ja kuski sai tyylikkään taskumatin syksyn metsästysreissuja varten.

Päiväretki venähti iltaan, joten pikaisen siistiytymisen jälkeen suuntasimme kauppaan aamusämpylöitä ja iltapalaa hakemaan. Iltapalan teimme yhdessä majatalon rouvan kanssa ja istahdimme ulos sitä nauttimaan. Eikä palellut - tuntui melkein oudolta istua iltaa ulkona, kun Suomessa kesäillat ovat olleet toinen toistaan viileämpiä. Mukava, rauhallinen päätös tälle retkipäivälle.

Aika Berchtesgadenin Alppi-maisemissa vierähti aivan liian nopeasti. Hienoja päiviä, upeita retkikohteita ja etenkin lämpöä ja aurinkoa olemme osanneet arvostaa tulvapäivien jälkeen. Huomenna matka jatkuu Tsekkiin.