Marijampole - Riika, 340 km hellettä ja runsaanlaisesti tietöitä

Marijampolen hotelli oli mukava ja rauhallinen, mutta KUUMA. Propellituuletin ei paljon viilentänyt eikä ikkunoita voinut pitää auki, koska kaiken maailman inisevät itikat pyrkivät sisään. No, nukutuksi saimme riittämiin ja matka Riikaan alkoi puoli kymmenen maissa.

Aina nopein reittivalinta ei ole nopein, mutta voi olla helteisin. Liettuassa rakennetaan uutta moottoritietä ja ruuhkaa riitti n. 70 km:n ajan. Seisovia jonoja, liikennevaloja ja kuorma-autoja. Melko nätisti ajoneuvot antoivat tilaa, kun taapersimme hitaasti pyörän kanssa sivusta ohi. Paikallinen poliisi huikkasi kädellä, että sinne vaan. Sattui olemaan juuri liki edessämme, kun tuumimme, lähdemmekö ajamaan jonon vierustaa. Yllättävän vähän on mopoja ollut liikkeellä. Yleensä tuollaisissa tilanteissa kehkeytyy nopsaan mopoilijoiden oma kaista. Mahtuihan sinne sekaan muunkinlaistakin hidastetta. Bauskan bussi ei päässyt ihan perille asti...

Riikassa olimme tutussa hotellissa, joen varressa, kolmen aikaan iltapäivällä ja majoittautumisten & suihkujen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja käpsyttelemään vanhaan kaupunkiin. Tilasimme taksin ja päätimme kävellä takaisin.

Löytyikin kiva ravintola hieman sivummalta ja ruokailun aikana kuului useamman kerran ukkosen jyrähtelyä. Kävelylle lähdettyämme taivas ropsautteli muutaman vesipisaran, ukkonen paukkui ja aurinko paistoi. Varsin tyypillinen viime päivien sää. Ilma tosin ei viilennyt lainkaan.

Arvaa, kumpi on kumman?

Käppäilimme tovin keskustassa tuttuja paikkoja ja toreja kierrellen. Doma Laukums -torilla oli värikkäitä karhurivistöjä. United Buddy Bears -näyttely on kiertänyt useissa maissa ja sen teemana on toistemme parempi tunteminen, sitä kautta ymmärryksen ja luottamuksen lisääntyminen sekä rauhanomainen yhteiselo. Eri maiden taiteilijat ovat luoneet oman maansa nallevärityksen ja otimme kuvan jokaisesta tämän matkan karhusta. Edustaisiko alla oleva nalle seuraavaa matkakohdetta ja mikä se olisi?

Suomi-nalle Suomen suvi -teemoineen löydetty!

Einsteinit...

Mukavahenkinen oli näyttely, jolla kerättiin rahaa lasten terveyden hyväksi. Karhut käsi kädessä ovat olleet näytillä mm. Hong Kongissa, Istanbulissa, Tokiossa, Buenos Airesissa ja Helsingissäkin.

Kotimatkalle sattui remontissa oleva silta, jonne ainoa pääsymahdollisuus oli hissillä. Omituinen hidas hissi temppuili lähtökuopissaan sen verran, että meinasi turisti pelästyä, mutta sillalle asti pääsimme.

Huomenna kuudelta Vikingin laivaan ja lämpöiseen kotiin. Viilennys on siellä jo käynnissä, mutta nähtäväksi, miten kuumottava koti odottaa. Jälleen haikea tunnelma ja samaan aikaan kotiin on kiva mennä.

Kiitos muuten teillekin, jotka olette tekstiviestein ym. viestein meitä muistaneet matkan aikana: Helinä, Leena-serkku, Tiina-serkku ja takapenkkiläisen hulvaton ystävätär-trio: Uu, Tii ja Koo! Vielä kerran superkiitos naapurin Sedälle ja Tädille juoksevien asioiden hoidosta.

Ynnäystä ja jälkiaatosta tästä reissusta seuraa tuonnempana - kunhan pyykit on pesty ja mopo kuurattu! Riika kuittaa ja toivottaa hyvää yötä!

Varsova-Marijampole, sujuvaa suhailua 340 km

Matka Puolasta Liettuaan sujui suht' jouhevasti. Muutama ruuhkapaikka oli kyläpahasissa, muutoin ei mainittavaa. Yllättävän vähän oli Varsovan liepeillä liikennettä.

Aina näissä on jotain, kommentoisi kollega tietotekniikasta. Huomasimme nimittäin tänään, että blogin asetukset olivat muuttuneet siten, että kommentit eivät ole tulleet enää sähköpostiimme kuten ennen. Anteeksi siis, ettemme ole aiemmin vastanneet! Tänään on jokaiselle vastattu ainakin kertaalleen. Kiitos, kiitos, kiitos kommenteista ja viesteistä Heikki, Napurin Setä, Napurin Täti, T-katu, Team Kajaani ja kaikki muut.

Sää oli tänään oikeastaan eilisen toisinto. Helteen keskellä paukkui välillä ukkonen ja näytti siltä, että rankkasade on tulossa. Sen verran sade kiusasi, että puimme sadeasut, mutta hienosti taivas tarjosi lähes sateettoman reitin perille asti. Majoitumme todella rauhallisen oloisessa hotellissa, jossa kylänraitti on eilisen Varsovan vilskeen jälkeen hieman vähäliikenteisempi.

Siellä pilkistävät kypärät ja yksi pöhkö turisti!

Tänään päätimme pitää koti-illan. Osin siksikin, että olemme jotakuinkin keskellä ei-mitään. Jonkinlainen ulkoilu-/virkistysalue tässä läheisen joen ympäristössä on ja lähimpään Marijampole-kaupunkiin on matkaa noin 5 km. Viime päivinä on nähty taas niin paljon, että huili-ilta ja aikainen nukkumaanmeno ovat paikallaan.

Riika-Tallinna-Helsinki, siinäpä loppumatkan etapit. Riikassa on tuttu majoituspaikka, jossa olemme jo useasti olleet. Melkein tuntuu kuin kotona oltaisiin jo!

Krakovasta Varsovaan kinttupolkuja & moottoriteitä, 307 km

Täydellinen kuunpimennys sattui kohdallemme Krakovassa. Hieman liian myöhään lähdimme tutkimaan, näkyykö kuu Krakovan taivaalla. Näkyi - etsi kuvasta!

Matka Varsovaan alkoi vaihtelevilla tienpätkillä - oli pientä ja kapeaa ja vielä vähän kapeampaa. Yhden alamäkipätkän kohdalla loppui usko ja uskallus, joten valitsimme hieman vakuuttavamman kadunpätkän. Kiva ajoreitti sinänsä: vaihtelua riitti pikkuteillä ja moottoritiellä matka eteni hurahtaen. Totta se on, että Puolassa ajokulttuuri ei ole ihan mallikasta. Tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta vaikuttaa siltä, että osalla kuskeista pää on mennyt sekaisin, kun sekä tiet että ajoneuvot paranevat ja länsimaistuminen houkuttaa.

Hotellimme on samaa hyväksi koettua Leonardo-ketjua, jossa majoituimme jo Berliinissä. Pyysimme rauhallisen huoneen ja sellainen löytyi 26. kerroksesta. Hotellihuoneen ikkunasta näkymä juuri huoneeseen tultuamme ja noin 10 min. myöhemmin. 

Aika paljon mukavampi oli katsella vesisadetta ikkunan kuin visiirin läpi! Kuten eilenkin - vesisade oli yhtä nopeasti kuin se tulikin, joten valmistauduimme lähtemään tutkimusretkelle Varsovaan. Hotellihuoneen seinällä on muuten tanssiaiheinen taulu - Tanssikoulu Kokko, täältä tullaan! Kunhan ensin tämä turnee saatetaan loppuun.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin, kuinkas muutenkaan. Istumisen vastapainoksi jalkaisin liikkuminen tekee hyvää. Vanhassa kaupungissa on valtavan pitkä kävelykatu tai katu, joka on pikku järjestelyin muutettu kävelykaduksi. Kiltti turisti Suomesta odotti valojen vaihtumista ja vilkutti oikealle. :)

Suuntasimme linna-aukiolle kuninkaanlinnan kupeeseen ja siitä Vanhan kaupungin aukiolle, jossa oli käynnissä jazz-tapahtuma ja bändi kuulutettiin juuri esiintymään. Liian modernia jazzia Suomi-turistille, joten töppöstä toisen eteen heittäen kuljeskelimme pitkin vanhan kaupungin kujia. 

Moneen muuhun vanhaan kaupunkiin verrattuna Varsova ei ihan hirmuisen suurta vaikutusta tehnnyt, mutta väkeä oli valtavasti. Ja vanha kaupunki on jälleen yksi Unescon maailmanperintökohteista, joka on 1940-60-luvuilla rakennettu lähes kokonaan uudelleen, pikkutarkasti alkuperäiseen malliinsa.

Onks´hiukset hyvin..?

Ruoka ei maista eikä juoda muista näillä helteillä - mopon päällä varsinkaan. Mutta löysimme iltalenkillämme viihtyisän teatteriravintolan, jossa ateria päättyi mukavaan keittiön tervehdykseen.

Yllättävän paljon jälleen ehdimme kiertää, poikkesimme katedraadiin, tsuumailimme, josko presidenttiä näkyisi palatsissaan. Mietimme, mitä Stefan-kardinaali oli tuuminut patsaan mallina ollessaan ja loppuhuipennukseksi kuuntelimme musiikkia, joka todellakin oli makuumme. Bändi oli taitava ja soitti hyväntuulista swingiä ihmisten iloksi.

Kotikulmille kurvatessa nautimme vielä pirtelöt, jotta kroppa hieman viilenisi. Samaan aikaan mietimme, onko Varsovan kulttuuriministeriön talo hieno vai ei ja miten onkaan uutta ja vanhaa rakennusta ripirinnan.

Ei saa kuvataaaa!!

Varsovaan ajaessamme kaupungin silhuetti oli ensimmäinen miljoonakaupunkia enteilevä. Jotenkin on hassua, että Puolassa kaupunki on täynnä toinen toistaan korkeampia ja kiiltävämpiä pilvenpiirtäjiä, joissa majaansa pitävät mm. Coca-Cola, Mc Donalds, Bosch jne.

Vielä näkymä öiseen ikkunamaisemaan - takaisin tultuamme se oli"valoisa".

Aivan korkean hotellimme vieressä on Putka. Onneksi emme joutuneet sinne!

Huomenna siirrymme jo Liettuan puolelle, joten pian alkaa koti häämöttää. Kauniita unia!