Lunta tulla tupsahti eteläänkin

Kuin joululahjaksi satoi eteläänkin lunta juuri ennen joulua. Pakkanen on pitänyt huolen siitä, että lumi on myös pitänyt pintansa. Pakkanen on myös pitänyt huolen siitä, että paljon ei ole tullut ulkoiltua. Kova tuuli ja pakkasen yhdistelmä vetävät tossut viluisiksi! Mutta eikös joulu olekin levon aikaa? Sitä olemme harrastaneet. Kotimatkalla Kainuussa emme olleet uskoa auton lämpömittaria. Pyhältä lähtiessä miinusasteita oli kymmenen ja etelää kohden ajellessa mittari näytti Kainuuta lähestyttäessä parhaimmillaan - 26! Mikkelin kieppeillä lentokoneet puolestaan laittoivat taivaalle rastin ruutuun. Hassulta näytti koneiden piirtämä jälki.

Joulu asettui viikonloppuun ja loman jatkeeksi, joten levon lisäksi olemme nauttineet hyvästä ruuasta, tv:n tuijottelusta, kuusen ja jouluvalojen tunnelmasta. Ystävien kanssa on viestitelty ja pysähdytty hengähtämään ennen töiden alkamista. Ystäviltä saatuja suloisia joulukoristeitakin on kiva katsella ja niitä alkaakin olla jo mukava määrä. Lasiset, pitsiset ja keraamiset koristeet tuovat kuin henkäyksen menneiltä ajoilta.

Hyvää joulun jälkeistä aikaa ja onnentäyteistä tulevaa vuotta. Pitäisikö jopa toivoa normalisoituvaa vuotta 2022!

Kuin postikortissa ajelisi

Matka Pyhältä Iisalmeen eteni aivan uskomattoman kauniissa maisemissa. Puut notkuivat ja kumartelivat raskaan lumitaakan alla ja metsät olivat kuin pumpulilla kuorrutettuja. Aurinko pilkahti reilun tunnin ajan ja oi, miten kaunis valo siitä kajastikaan! Yllättävän vähän on ollut muita matkaajia liikenteessä, joten matkanteko on ollut jouhevaa. Hyvä niin, koska pakkaslumi pöllyää ja välillä edessä ajavia on hankala hahmottaa. On ollut henkeä salpaavan kaunis matkapäivä!

Iisalmeen ehdimme parahiksi takapenkkiläisen vanhemmille ruokailemaan. Sen jälkeen auto hotelliin ja reippaillen takaisin iltateelle. Rapsakka keli! Huomenna pyörähdämme vielä vanhemmilla ja sitten taas kuski puikkoihin ja nokka kotia kohden! 

Metsäretki, piipahdus Luostolla ja kahvit Koparassa

Aurinko kurkisti puolen päivän aikaan tai pikemminkin pilvien lomasta kajasti vaaleanpunainen loimu. Sininen hetki on nimensä veroinen. Kaunis sinerrys heijastuu hangesta ja taivaasta. Maisemasta ei aina erota, siintääkö kauempana metsänreuna, pilvireunus vai taivas. Lähdimme puolen päivän aikaan tepsuttelemaan Tiaislaavulle. Tänään on tuullut melko reippaasti, joten metsäretki oli sopiva vaihtoehto. Ja ainakin punaiset posket saimme palkaksi!

Kannustimme metsäpolun varrella ulkomaalaisryhmää, joka oli retkellä fat bikeilla. Eivät auttaneet leveät renkaatkaan. Jäljistä päätellen pari polkijaa oli kellahtanut lumihankeen ja kohdallamme heistä harva pääsi polkemalla pientä mäen nyppylää ylös asti. Kehveli, kun kohdalle sattui vielä kaksi tarkkailijaa! Olimme kuitenkin kannustavia ja tsemppasimme turistiparkoja. Reippailun jälkeen menimme hotellille glögille ja ihailimme sieltä avautuvia, lumisia maisemia.

Glögi-mukillisen hinnassa ei ole Lapin lisää, mutta ei glögissä ole myöskään rusinoita ja manteleita. Eilen arvelimme saaneemme glögitiivistettä. Sen verran sokerihuuruissa olimme yhden mukillisen jälkeen. Tuntui kuin suu olisi vuorattu sokerimassalla!

Reippailun jälkeen ajelimme katsastamaan Luoston maisemia. Kovin vähän oli väkeä liikkeellä Luostollakin. Liekö ensi viikko vilkkaampi? Paluumatkalla päätimme vielä käväistä Koparassa iltapäiväkahvilla ja siellä olikin piha täynnä autoja ja turistibusseja. Onneksi väki oli huskyajeluilla tai muilla safareilla eikä kahvilassa ollut kuin muutama ihminen. Koronapassit tarkastetaan joka paikassa ja kasvomaskeja suositaan. Hyvä niin! Kuski huomasi tien varren puissa koppeloita, joten U-käännös ja auto tien poskeen parkkiin. Vaikka tänään on tuullut kovasti, on painava lumi tiukasti kiinni puissa ja pensaissa.

Joko muuten olemme kertoneet kuutamosta ja sen valaisemista kauniista maisemista? 😊 Yöllä ulos vilkaistessa näyttää kuin luonto olisi laittanut valot päälle. Kuun valo on aivan uskomattoman kirkas. Kuu-ukko ilmestyy iltapäivällä suuren suurena ja hehkuvan keltaisena. Illan tullen se on korkealla taivaalla kuin loistelamppu. Useamman kerran on pitänyt jäädä kaunista kuuta kuvaamaan.

Hieman huono tuuri meillä on tällä Pyhän reissullamme. Naapurin vesivanhingon vuoksi starttaamme jo huomenna kotia kohden. Ensin mennään Iisalmeen, sitten Vuorelaan ja keskiviikko-illaksi kotiin. Mutta tänään totesimme, että kannatti tulla. Jo muutaman päivän aikana täällä irrottautuu normaali rutiineista ja näissä maisemissa sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Eikä muuten varpaita palele! Ystävä-murunen neuloi meille kumpaisellekin villasukat, jotka ovat kauniit kuin karamellit! Kooltaankin ovat aivan täydelliset. 

Joululomailua satumaisemissa

11.12.13 - siinäpä hääpäivämme ja sitähän kävimme juhlistamassa ravintola Meicussa, joka on hauskalla tavalla nostalginen. On valkoiset pöytäliinat, pöytiin ohjaus, ilmiselvästi pitkän uran tehneitä tarjoilijoita. Sisustus henkii menneen ajan kultturelleja rientoja. Ruoka on mutkatonta, kotiruuan oloista. Sehän sopii takapenkkiläiselle, jonka valinta on aina paistetut muikut, kun niitä on tarjolla. Onnea me!

Joulu asettuu tänä vuonna viikonloppuun. Pidämme joulunalusviikon lomaa ja kuusen koristelimme jo alkuviikosta joulusiivouksen jälkeen. Kuusi juotettiin kunnolla ennen kuin käänsimme auton nokan kohti pohjoista. Ja oivaa joulumusiikkiakin saimme Visa "Nat Newborn" Luttiselta matkaevääksi.

Etelän vesisade vaihtui tihkusateiden, rännän ja lumiläimäreiden kautta oikein mahtavaksi lumipyryksi. Onneksi vasta loppumatkasta. Näkyvyys oli jotakuinkin nolla, joten etenimme tovin aivan matelemalla. Muita autoilijoita oli onnekkaasti todella vähän. Matkan tekeminen oli näiden maisemien arvoinen. Auringon valo pilkisti tänään hetken ja upea kuu hehkui horisontissa. 

Illan reippailulenkille ihastelimme todellisia talven satumaisemia. Kuu kurkki pilviharsojen takaa ja maisemat olivat kuin taideteoksia. Kymmenen asteen pakkanen ei tuntunut kummoiseltakaan, koska harvinaista kyllä - tänään ei ole oikeastaan tuullut ollenkaan.

Vielä ei ole turisteja näkynyt ruuhkaksi asti - ei rinteessä eikä muuallakaan. Korona varmasti vaikuttaa. Mutta kaunista on!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Pakkanen paukkuu ja hento, kepeä ja kimalteleva lumikerros on peittänyt maan. Kolme päivää vapaata on tuntunut mukavalta - kuski on käynyt metsällä, eilen kävimme tanssiharjoituksissa ja sitä ennen reippailimme ihanien naapureiden kanssa lähikulmilla ja kävimme syömässä lähistön pikkuisessa italialaisessa ravintolassa. Oli tosi mukavaa tavata kunnolla pitkästä aikaa ja viettää aikaa yhdessä.

Viime yönä takapenkkiläinenkin sai kauan kaipaamansa kunnolliset, pitkät yöunet. Aamupäivä oli rauhallinen ja iltapäivällä uhmasimme jälleen pakkasta ja lähdimme kuskin metsästysmaille pienelle happihyppelylle. Päivät ovat olleet nyt selkeitä ja kuulaita, aurinko on vihdoin paistanut ja valkoinen maa hohtaa valoa. Näin itsenäisyyspäivänä luonnon kauneutta jäi katselemaan vielä hivenen syvemmin. Huimat, oranssit säteet kajastivat jo iltapäivällä puiden takaa.

Metsän eläimistä näkyi vain jälkiä. Me puolestaan olimme ihan pikkuisen ilkimyksiä - kävelimme riistakameran ohi ja vilkuttelimme mennessämme. Toivottavasti tuli mukavia "riistakuvia.

Kotiin on jo hiipinyt joulutonttu jos toinenkin - ensi viikon aikana enemmänkin, kunhan pölynimuria ensin pyöritellään ja pölyhuiskaa heilutellaan. Vanhan talon tunnelmallisinta aikaa on joulun seutu. Tänään kuitenkin toivotamme kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. 

Pimeiden päivien piristystuokioita...

Takapenkkiläisen ystäväkerho piipahti pitkästä aikaa kylään. Etukäteen oli oikein tsemppaus päällä, jotta tulisi otettua kuvia. Ei tullut - liikaa naurua ja raiteiltaan niksahtaneita tarinoita. Onneksi viime sekunneilla, talvipompat jo päällä, asia tuli mieleen ja saimme muutaman kuvan muistoksi mukavasta illasta. Taisi tulla naurettua muutama vuosikymmen lisää - kiitos rakkaiden ystävien!

Toinenkin ilta vierähti ystävien kera, kun saimme kutsun "maski-iltaan". Taustaksi on mainittava, että takapenkkiläinen on saanut uniapneamaskin, mutta yöelämä sen kanssa ei ota sujuakseen. Niinpä ystäväherra lupasi konsultoida asiassa ja mehän tietenkin varustauduimme iltaan kutsun mukaisesti. Yhtään emme ymmärrä, miksi isäntäväki nauroi meille, kun ilmestyimme ovensuuhun... Taisi jäädä ne maskiasiat vähemmälle, kun pöydässä oli sen seitsemää sorttia ja kuulumisia piti vaihtaa ahkeraan.

Berchtesgadenista hankittu glögimuki muistutti Burmesterhaus-majatalosta, joten majatalon isännälle lähti terveiset ja kuva muistoksi!

Kuinkas sitten kävikään tanssiharrastuksen myötä? Me ja ihana ystäväpariskunta ilmoittauduimme harrastelijoiden ryhmään Kirkkonummella kisattuihin kisoihin. Kuski oli ensikertalainen tanssiparketilla, joten tällainen tutustumismuoto kisapäivän kulkuun oli mukava ja hyödyllinen. Harrastelijoita ei varsinaisesti arvosteltu, mutta saimme jopa ylitsevuotavan positiivista kirjallista palautetta. Ja mitalit, tottakai!

Takapenkkiläinen on iloinen, kun saimme sisustettua yläkertaan soman, pienen ompelunurkkauksen. Nyt on suorastaan helppoa tarttua ompeluksiin, kun kone on valmiiksi esillä. Ei tarvitse nostella, purkaa ja pakata konetta aina, kun lahkeensuut kaipaavat lyhennystä tai paita korjaamista.

Etätyösuositukset tulivat jälleen voimaan, joten kotona pääasiassa pakerretaan. Ehkä vielä joskus normaali elämä koittaa. Tsemppiä Poriin - tiedätte kyllä!