Vilkas viikko - synttäreitä, talkoot ja illanvietot!

Arkea ja juhlaa - sellaista on elämä ollut kuluneen viikon aikana! Palasimme työarkeen, mutta sen vastapainoksi on vietetty synttäreitä, pidetty pihatalkoot ja vietetty ratkiriemukkaita iltoja ystävien kesken. Jotakuinkin kaikki meistä kaveruksista on kahteen kertaan rokotettuja ja vaikka juttujen tasosta ei aina uskoisi - kaikki ovat myös ns. tolkun ihmisiä eikä kyläilemään lähdetä kipeänä.

Kuskin isä täytti vuosia tovi sitten ja käväisimme onnittelemassa ja nauttimassa sen seitsemän sortin  kakkukahvit. Ilmoja on pidellyt, joten grillaamaan ei olla vielä heidän kanssaan päästy suunnitelmista huolimatta. Mutta jospa vielä aurinko tai edes poutasää olisi suotuisa.

Toisen synttärisankarin puolestaan yllätimme pakomatkalta Tammisaaren lähistöltä mökiltään. Juupeli oli syntymäpäivänään "matkoilla". Onneksi kuski soitti ja kyseli synttärikahvien perään. Ja juu - mökillä on tarjolla, mutta mitään tarjottavaa ei ole. Jaahamps! Kauppaan siis ja hempeä, vaaleanpunainen kakku kainaloon. Pieni kakku, iso mies, mutta hyvin riitti pienelle neljän hengen seurueellemme. Synttärisankarin myötä olemme saaneet myös uuden ystävän hänen pirteästä heilastaan. Hauska tutustua! Juhlailta sai ruhtinaallisen päätöksen, kun päivänsankari tarjosi "illallisen" suorastaan Karjaan Shellillä. Ikimuistoinen juhlailta! :)

Koska kuskin peukku on pipi ja diagnoosi (ihan oikea ja virallinen) on napsusormi, takapenkkiläinen pisti talkoot pystyyn kuskin selän takana juonien. Peukun diagnoosi on hellyttävä, mutta vaiva itsessään harmittavan kivulias. Mahtavat ystävät vastasivat yksi toisensa perään "tottakai", kun talkookutsu kilahti puhelimeen. Aivan ihanaa! Mutta onpa kamalaa toimia "kaksoisroolissa" ja salata toiselta omat puuhailut. Noin kymmenen kertaa takapenkkiläinen meinasi paljastaa salaisuuden ja helpotus oli suuri, kun juoni oli lopulta pakko paljastaa. Ei nimittäin  olisi mennyt läpi ruokaostokset, jos takapenkkiläinen olisi hakenut kaupasta kymmenen pakettia makkaraa, pari kassillista juomia jne. Kuskiahan siihen avuksi tarvittiin. 

Ystävät kurvasivat sovitusti pihaan - suurin osa vielä työpäivän päätteeksi. Talkooväki malttoi tuskin alkudrinksuja maistaa, kun pensaiden ja aitojen kimppuun oli niin kova hoppu. Juuri kun tehtäväjako oli tehty, ensimmäiset riensivät jo kysymään: "Mitä seuraavaksi?" Tässäpä toimelias talkooväki! Pitkään piti muuten säätiedotuksia takapenkkiläiset tutkailla, jotta talkoot saisimme pidettyä ja niin hyvä tuuri kävi, ettei taivaalta tullut pisaran pisaraa talkoiden aikaan!

Ruumiillisen työn vastapainoksi porukka piti komentamalla komentaa juomatauolle. Tuossa tuokiossa isommat ja pienemmät pensaat oli leikattu, roskat haravoitu jätesäkkeihin ja simpsalabim - pihahommelit tehty. Eipä siis muuta kuin grilli lämpenemään ja pöperöä pöytään!

Tanssin myötä olemme saaneet ystäviksemme ihastuttavan ja hauskan pariskunnan. On niin harvinaista, että aikuisiällä joidenkin kanssa vain loksahtaa kaikki kohdalleen niin ihmeellisen helposti. Olemme todella kiitollisia näistä uusista ihmisistä elämässämme. Kuten olemme myös kiitollisia jokaisesta ystävästämme, joka talkooiltanakin pöydän ääreen istahti.

Oli mukavaa, kun kaikilla oli aikaa olla ja rauhoittua yhteisen pöydän ääreen. Ystäväporukoita ei ole voinut kutsua koronan aikaan kyläilemään, joten ilta oli senkin vuoksi erityinen. Elokuinen ilta tummui, kynttilät tuikkivat, makkara aja marjapiirakka maistui, jutut olivat kevyitä ja lennokkaita ja uskomme kaikkien nauttineen. 

Pitäisikö sanoa vaikka, että ryhmä rämä puolestaan kokoontui lauantai-iltapäivällä Inkoon suunnalle nauttimaan talon tarjoiluista. Ulkonahan meidän oli aikomus olla, mutta lauantain aikana tiuhaan tihutelleet sadekuurot ajoivat hienosta grillikatoksesta tai jopa -paviljongista sisätiloihin. Onneksi osaavaa "henkilökuntaa" erilaisin tyylinäyttein oli runsaasti tarjolla. Ystäviemme suurella tontilla on runsaasti aivan ihania istutuksia ja yksityiskohtia katseltavaksi.  

Tällä kuvan prinsessalla tietääksemme on jo prinssi kainalossaan. Taisi sammakkokin tietää, kun ei suudelmalla prinssiksi muuttunut.

Kaunis kattaus, herkulliset tarjoilut ja tutut ystävät. Jos edellisenä iltana jutut olivat lennokkaita, niin ei tälläkään porukalla naurua säästelty. Mietimme, että jutut pitäisi nauhoittaa, koska seuraavana päivänä  mietimme, mille nauroimme vedet silmissä. Yhteinen pitkä historia tekee tehtävänsä. Ja tässä kohtaa pelkästään positiivisesti! Voi, hyvät hyssykät. Ja aina kaveria sivalletaan, kun siihen on mahdollisuus. Hyvällä tietenkin. Kiitos isäntäväki, kiitos ystävät! Jäi taas legendaarisia letkautuksia elämään.

Välillä tuntuu, että viimeisen vuoden aikana ei ole tapahtunut juuri mitään eikä varsinkaan ole voitu tavata juuri ketään. Tämä kesä on ollut aivan mahtava, koska vihdoin olemme saaneet nähdä meille tärkeitä ihmisiä. Pori, Tampere, Turku, Hinnerjoki, Pöljä, Kajaani, Nurmijärvi ja Iisalmi. Kyllä te tiedätte - turvallista alkavaa syksyä joka puolelle! Vaikkapa tanssiystäväpariskunnan kauniin tuliaiskimpun myötä.

Vaikka korona pienin askelin hellittää, älkää riehaantuko kuten ystävämme Tampereella takapenkkiläisen nimipäivää juhlistaessaan!

Rytminvaihdos!

Kellon pirinään ei ole toviin tarvinnut herätä. Heitti vuorokausirytmit uusiksi tuo arki. No - jaksetaan, kun oli niin hieno, monipuolinen, aktiivinen ja aurinkoinen loma. Kelitkin ovat  nyt jo hieman normaalimmat, loppukesäiset. Jotenkin on vain helpompi hengittää, kun lämpötila ei hirmuisesti yli kahdenkymmenen asteen nouse.

Jos sadonkorjuujuhlat voisi järjestää, niin sellaiset vielä järjestäisimme tämän kesän nimiin. Vaan eipä uskalla suurta kaverijoukkoa pihaan kutsua, kun korona taas niin kovin kurittaa. Pottujen varret ovat heittäytyneet notkeiksi, mutta potut - nam, hyviltä maistuvat. Porkkanat eivät tänä kesänä ole jaksaneet ponnistella kasvuun, mutta odotellaan. Josko ne vielä jonkinlaiset juurekset saisivat itsestään aikaiseksi. Tomaattia ainakin on saatu, paprikat pinnistelevät pikkuisina ja mansikoitakin on odotettavissa. Loman aikana linnut olivat napsineet kaikki pensasmustikat ja pienen mustaviinimarjapensaan marjat. Vai oliko se sittenkin naapurin setä...? Omppujakin on jonkin verran kypsymässä. Eikös näillä eväillä jo saisi elonkorjuujuhlat pystyyn?

Aika on mennyt kotitouhuissa ja työrytmiin tottuessa. Ulkoiltu on silloin, kun sää on suosinut, mutta harmittavan vähälle on jäänyt. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa normalisoituu. Tanssitreenien pitäisi alkaa sunnuntaina pienessä ryhmässämme. Peukut pystyyn, että onnistuu! Ainakin ihmiset ovat siellä vastuullisesti onneksi käyttäytyneet. Yhden kerran kävimme ihan pääkaupungissa asti Storyvillen terassin vieressä tuttuja muusikoita kuuntelemassa. Oli perjantai-ilta ja porukka istui niin mallikkaasti ja nätisti pöydissä, etteivät paremmin olisi voineet suosituksia noudattaa. Ja olihan siellä se riehakas serkkulikkakin menossa mukana!

Mustikkametsässä mökin vieressä

Täällä pohjoisen pitkien välimatkojen maastoissa kauppareissu Pyhältä Sodankylään ei paljon paina. Siispä sinne. Olikin muuten hyvät valikoimat paikallisessa S-marketissa. Tai sitten vain meille sopivia tuotteita runsaasti. Paluumatkalla poikkesimme Porttikosken maisemiin, noin 15 km Sodankylästä etelään. Porttikosken jyrkältä kalliolta näkyy alla virtaava Kitinen. Aivan vieressä on myös perinteinen pyöreä tanssilava. Sillä olisi varmasti monta tarinaa kerrottavanaan! Komeasti rakennettu puinen lava. Pitihän siellä muutamat kuviot tanssahdellakin!

Kalliojyrkänteet ovat komean näköiset ja Kitinen kimmelsi kauniisti auringonvalossa. Perille vie vain kapea metsätie, jonka loppupäässä tosin on omakotitalo. Lavalla järjestetään silloin tällöin tapahtumia, joten voi olla, että pikkuisella metsätiellä on eteneminen hieman tukkoista. Toisaalta hienoa, että tuollaiselle paikalle löytyy edelleen käyttöä ja se ilmiselvästi pidetään myös kunnossa.

Onks, Viljoo näkyny? Niin taitaa tuumia tuo pöhkö turisti, joka jälleen lyöttäytyi kameran eteen. Ei näkynyt Viljoa, mutta illansuussa lähdimme vielä noukkimaan mustikoita. Eikä tarvinnut kauaksi mökin nurkilta mennä. Ihan mukavasti saimme muutaman litran poimittua lähimaastosta. 

On sadetta pidetty ja lepopäivää vietetty

Sataa ropisee ja välillä jyrisee. Tänään on ollut ensimmäinen oikein kunnon sadepäivä. Se ei sinänsä ole haitannut, koska tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä. Kuski on keskittynyt urheiluun, siis penkkiurheiluun ja takapenkkiläinen on lueskellut ja sateen pidettyä taukoa saanut ikkunanpesu-urakan loppuun. Ja putipuhdasta tuli!

Muutoin on päivä mennyt leppoisasti. Illan tullen käytiin vielä autoajelulla "kylillä". Hotellilla on väki vähentynyt todella paljon. Sadekelissä ei liikkujia muutenkaan juuri näkynyt. Ajelimme Asteliin ja Oravan rantaan ottamaan sumuisen kuvan Pyhätunturille päin. Hurautimme vielä samaa kyytiä ihan Pelkosenniemelle asti, jossa - yllätys, yllätys - oli K-kauppa auki. Iltapalaksi siis jätskiä. Ei kovin tapahtumarikas päivä, mutta onpa tehnyt kropalle hyvää!