Koszylin-Hel-Gdansk, 333 km pilvipoudassa

Olimme illalla melko varmoja, että kuulimme palatsin suurten rappujen alla olevan oven takaa kolme koputusta. Agatha Christie -mielleyhtymät taisivat tehdä tepposen! Oli omituinen paikka tuo palatsi, jossa majoituimme. Rakennus on jossakin vaiheessa ollut neuvostoliittolaistenkin vallassa sekä paikallisen koulun oppilaiden käytössä. Paljon seteleteitä tarvittaisiin, että nitisevät lattiat ja ikivanhat, rispaantuneet antiikkihuonekalut pääsisivät takaisin loistoonsa. Kokemusta rikkaampana pakkasimme laukut autoon ja suuntasimme Heliin. Siis Hel-nimiseen kaupunkiin Pohjois-Puolassa. Hel sijaitseen aivan Helin niemimaan kärjessä, Itämeren rannikolla. Muutaman tuhannen asukkaan kaupungissa oli varmasti tuhansia turisteja. Eikä vain niemen kärjessä vaan koko parinkymmenen kilometrin matkalla. Pitkillä, mutta kapeilla hiekkarannoilla oli puolipilviselläkin ja yllättävän vilpoisalla säällä ihmisiä ja kadut piukassa väkeä. 

Olimme ajatelleet ruokailla kaikessa rauhassa merelle tuijotellen, mutta se oli mahdotonta, joten valitsimme tuurilla ravintolan. Ei ollut hyvä tuuri. Nälkä lähti, mutta ruuasta ei ole paljon kerrottavaa. Helin niemimaalla on ollut sotilaallista toimintaa koko 1900-luvun ja se oli toisessa maailmansodassa Puolan pisimpään puolustettu alue. Siitä kertovat edelleen aidatut sotilasalueet ja aiheeseen liittyvät museot. Muutoin paikka on aivan täysi turistirysä ja olimme onnellisia, että muutama vuosi sitten emme saaneet niemimaalta hotellihuonetta. Oli jo tuolloin tarkoitus tutustua alueeseen, mutta tämän päivän vierailun jälkeen voimme todeta, että Hel on niin nähty!

Koska Heliin johtava ainoa tie oli mennen tullen monin paikoin ruuhkainen, matkanteko kesti ja noin 80 km:n matka Gdanskiin kesti pari tuntia. Olimme alkuillasta perillä hotellissa, joka on ihan ok, mutta vaati kuitenkin pienoisen neuvottelun jälkeen huoneen vaihtamisen. Ensimmäiseen huoneeseen (kolmanteen kerrokseen) kuului aivan selvästi sanatkin, kun joku jutteli pihalla. Sitä paitsi Puolassa kun ollaan, huoneessa oli myös mojovat pesuaineiden tuoksut. Jostakin syystä tässä toisessa huoneessa ei ole. Kartanoyöstä piti mainita sekin, että kaikkien aikojen superimmat tuoksut olivat juurikin Amber Palacessa. Takapekkiläisellä oli tekemistä, että pystyi yhden yön nukkumaan niissä höyryissä. Asiaan - illansuussa siis majoituimme ja läksimme vielä piipahtamaan kylillä eli Gdanskin vanhassa kaupungissa. Muutamia vuosia sitten kävimme täällä ihanien naapureiden kanssa joulun aikaan ja uskokaa tai älkää, kaikki - siis kaikki - ravintolat olivat kiinni ja joulutori oli todellakin niin sanottu joulutori, jossa myytiin halpaa muovikrääsää. Tänä iltana nähty Gdansk ei mitenkään vastaa tuolloista mielikuvaa - ravintoloita on vieri vieressä, ihmisiä joka puolella, tunnelma mukava. Täällä on parhaillaan jonkin sortin suuret markkinat käynnissä, joten päiväsaikaan ihmismassoja on varmasti ollut paljon enemmän liikkeellä.

Yritimme kovasti löytäää hotellin, jossa viime kerralla olimme, mutta emme oikein hahmottaneet. Olisikohan se ollut tämä? Mitäs sanovat naapurin setä ja täti?

Kohta on puoliyö, joten blogin naputtelija painaa silmät kiinni ja herää toivottavasti huomenna virkeänä päivään, joka vie meidät Kaunakseen. Se on paikka, jossa takapenkkiläinen ensimmäisillä reissuilla mietti, että minkähän arvoinen euro on täällä (Liettuassa)... ☺