Elämme erikoista aikaa. Me työikäiset puurramme kodeissamme etätöitä tehden ja yritämme pitää päivän rutiineista ja rytmeistä kiinni. Työasu on vaihtunut oloasuun, työpaikkaruokalaa ei ole, kaupassa saati muualla tuskin uskallamme liikkua ja uutisia seuraamme tarkasti. Eikä muutosta ole näkyvissä - pahimmillaan koronatilanne jatkuu kesään asti.
Onneksi ulkoilla voi ja onneksi takapenkkiläisen kiireisin työaika huipentui maaliskuun puolessa välissä järjestettävän journalistigaalaan. Oli todella viimeinen hetki järjestää nuo juhlat! Suurin onni on se, että mitään ikäviä koronan jälkiseuraamuksia parinsadan hengen tilaisuudesta ei ole kantautunut. Ja joskus sitä saa olla somana ihan työn puolesta! :)
Onneksi ulkoilla voi ja onneksi takapenkkiläisen kiireisin työaika huipentui maaliskuun puolessa välissä järjestettävän journalistigaalaan. Oli todella viimeinen hetki järjestää nuo juhlat! Suurin onni on se, että mitään ikäviä koronan jälkiseuraamuksia parinsadan hengen tilaisuudesta ei ole kantautunut. Ja joskus sitä saa olla somana ihan työn puolesta! :)
Meillä on kotona nyt kaksi työpaikkaa - toinen yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Lounaalla "käymme" yhdessä ja iltapäivällä pidämme lakisääteisen kahvitauon. Tarkat käytännöt siis! Monien muiden lailla olemme viikonloppuna ja iltaisin ulkoilleet paljon. Viime viikonloppuna päätimme lähteä Sipoonkorven luonnonsuojelualueelle ja sinne ajaessamme luimme uutisen, jonka mukaan Metsähallitus kehottaa välttämään suosittuja ulkoilualueita, koska ne ovat ruuhkautuneet...! Suomessa metsät ovat ruuhkautuneet? No, eivät olleet. Parkkipaikalla oli paljon autoja, mutta niin on aina, jos säät suosivat. Ainakin me löysimme reitin, jossa vastaantulijat olivat harvassa.
On aina yhtä hämmästyttävää, miten paljon luonnosta löytyy katseltavaa ja hämmästeltävää. Mieli rauhoittuu aivan huomaamatta ja työasiat kaikkoavat mielestä. Sipoonkorvessa on useita erilaisia reittejä. Me suuntasimme Storsträskin poluille. Maa oli juuri ja juuri jäässä, joten kosteiden mättäiden yli ei kovin paljon tarvinnut hypähdellä.
Metsäaukeilla oli luonnon oma jääveistosnäyttely. Monikerroksisia ja -ulotteisia, ihmeellisiä jääteoksia näkyi siellä täällä. Aivan kuin lasitaiteilija olisi hiipinyt metsään taituroimaan mestariteoksiaan.
Koska tanssitunnit on peruttu, pistimme sambaksi jäkäläisellä kalliolla. Hieman ottivat tossut kiinni kallioon, mutta hauskaa oli!
Lähimetsissä puolestaan kävimme eilen reippaalla kävelylenkillä ja kaunista oli sielläkin. Löysimme jopa osittain uusia polkuja. Olemme onnekkaita, kun meillä on ihan valtavan hienot ulkoilumaastot aivan liki kotia. Tosin mustarastas oli tällä kertaa tuimana ja käkätti meille kovasti. Taisimme olla tipusen reviirillä...
Tässäpä niin sanottu integroitu puukaide. Ei paljon erota maastosta...
Onneksi olemme molemmat kotona ainakin toistaiseksi. Muutoin voisi vaikka mökkihöpertyä! Terveyttä ja hyvää oloa meille kaikille.
