Vietimme ihastuttavan päivän ystävien mökillä, meren rannalla. Otimme mukaan sitä, mitä teki mieli napostella - ilman suurempaa stressiä. Hyvin riittivät eväät ja ylikin jäi. Miten se onkin niin, että ulkosalla ruoka maistuu aina paremmalta? Makkaran grillailun lomassa ihastelimme joutsenia ja kuuntelimme jään paukkumista. Jokin epämääräinen musta otuskin joutui kiikaroinnin kohteeksi. Vipelsi pitkän matkan pitkin jäätä ja hävisi johonkin jään koloseen tai kiven vierustaan. Miehet hieman "niittivät" heinääkin eli kuivuneita ruokoja veneväylän kohdalta.
Lähellämme on ulkoilumaja, jossa paistetaan hirmuisen hyviä munkkeja ja päätimme yhtenä iltana lähteä ihan tarkoituksella "ulkoilemaan" suunnataksemme munkkien kimppuun. No, kuinkas ollakaan, kahvila oli kiinni jo heti iltapäiväviiden jälkeen, joten jatkoimme matkaa Paloheinään ja siinä matkalla kiipesimme melkoisen korkean töppyrän päälle. Sieltä olikin aivan mahtavat näkymät pitkälle horisonttiin. Ilta-auringon kaunis kajo valaisi taivaanrantaa. Paloheinä taitaa olla Uudenmaan alueen suosituimpia ulkoilualueita ja ulkoilureittien varrella näkyikin kaikenlaista liikkujaa ja ohjattua aktiviteettia.
Taidenäyttelyssä oli esillä itse oppineen taiteilija Netta Tiitisen sekatekniikalla luotuja teoksia. Tämänkin taitelijan lähtökohtana on luonto ja sen monimuotoisuus. Taulujen värit ovat valloittavia ja etenkin valo kuvastuu niissä kauniisti. Tauluja katsellessa tuli hyvä mieli ja olisi tehnyt mieli ostaakin niistä pari. Siihen ei olisi riittänyt pari tuhatta euroa, joten jäivät vain ihastelun kohteeksi. Kuulimme kyllä yhden tädin toteavan puolisolleen, että minä ostan tuon. Hintalappu 4.200 euroa. Mikäpäs siinä...