Cannesin punaisella matolla, ei päärooleja tarjolla

Junamatka Nizzasta Cannesiin kestää noin 40 minuuttia. Ei tarvitse muuta kuin ostaa tiketit, mennä oikealle laiturille ja hypätä junaan. Kaksi ensimmäistä kohtaa tuottivat hieman pään raaputuksia. Lähijuniin sai lippuja ainoastaan automaateista, joihin jonot kiemurtelivat. Turistitoimisto neuvoi aiemmin vain, että liput saa automaatista ja junalla pääsee. No, juu-u. Hieman syrjemmältä löytyi onneksi vapaa lippuautomaatti, joten  saimme rauhassa tutkiskella masiinan logiikkaa. Edellämme olleet englantilaistädit luovuttivat saman tien, mutta me onnistuimme naputtelemaan tarvittavat tiedot jouhevasti ja pian liput olivat hyppysissämme. Näyttötauluista ei Suomi-turisi päässyt ihan niin helposti perille, joten tepsuttelimme kaukojunien lipunmyyntiin ja kyselimme ystävällisesti apua. Neitokainen osoitti taululle ja antoi pikaohjeet: teillä on kiire, juoskaa, juoskaa, juoskaa. Takapenkkiläinen toivoi vielä pientä täsmennystä: että minnekäpäs sitä juostaan...? Suoraan, portaat alas, portaat ylös ja sitten junaan. Aikaa kolme minuuttia. Voilá! Tunnolliset suomalaiset seuraavat ohjeita, vielä tosin tietämättöminä siitä, täytyykö lippu leimata. Ei pitänyt, piti skannata. Kuin elokuvassa ikään, kiisimme juoksuun, skannaus, raput alas, raput ylös, hyppy junaan. Matka Cannesiin alkoi. Näin sitä reissussa viisastuu! 

Cannesissahan on pakko fiilistellä filmitähtien tapaan punaisella matolla, joten lähdimme kohti ihka oikeaa elokuvajuhlien päänäyttämöä eli Palais des Festivals et des Congresia ja sen kuuluisia rappusia. Turistit pörräävät portailla kuvattavina ja niin teimme mekin. Siinä toivossa tietenkin, että juuri silloin paikalle sattuu kohtalon sanelemana kuuluisa ohjaaja, joka yhdellä silmäyksellä oivaltaa kykymme ja värvää meidät tulevan elokuvansa päätähdiksi. Ei voi ymmärtää - näin ei käynyt.

Rantabulevardi Promenade de la Croisette on yli kolme kilometriä pitkä ja edellisellä piipahduksellamme se oli aivan kertakaikkisen täynnä ihmisiä. Tuolloin sää oli niin helteinen, että nahkaisissa mopoasuissa pysähdyimme vain pikaisesti nauttimaan jäätelöt. Tänään lämpöä on edellisten päivien tapaan noin +18, mutta Cannesissa tuuli oli kova ja hetken aikaa tihuutti hieman myös vettä. Vetäydyimme rannalta vanhan kaupungin puolelle ja kipusimme Le Suquet -kukkulalle. Cannesin keskiaikainen kaupunginosa on rakennettu muinaisen Rooman aikaisen sotilastukikohdan raunioiden päälle. Cannesin linnan kupeessa käväisimme keskiaikaisessa Notre-Dame de Ésperance -kirkossa ja ihastelimme näkymiä yli kaupungin. Mukulakivikadut, kapeat kujat, vanhat kivitalot, pikkuiset ravintolat ja kahvilat - kaikki luovat idyllisen ja kauniin kokonaisuuden kontrastina rantabulevardin glamourille ja ylellisyydelle. Luxus-elämästä kertoi satamassa vieri vieressä kelluneet mega-kokoiset veneet. Lähes laivoja osa ja eri puolilta Eurooppaa näyttivät rantautuneet.

Kuljimme myös shoppailukatu Rue Meynadierilla ja poikkesimme siellä pieneen somaan kahvilaan. Aika jännää oli muuten se, että kahviloissa ja ravintoloissa hinnat näyttivät olevan monin paikoin edullisempia kuin Nizzassa.

Tälle päivälle mahdutimme vielä käynnin Marc Chagallin kansallismuseoon, joka sijaitsee Nizzassa melko liki rautatieasemaa. Tai no, liki linnuntietä. Melkoinen kipuaminen museoon oli jyrkkiä rappusia pitkin. Chagallin museo on perustettu taiteilijan ollessa vielä elossa ja mm. tämä upea Ranskan Rivieran alue on ollut inspiraationa hänen taiteelleen. Chagall ohjeisti itse myös museon vieressä olevan puutarhan rakentamisen ja loi mosaiikkisen taideteoksen rakennuksen ulkoseinään, vesialtaan äärelle. Taiteilija syntyi vuonna 1887 ja kuoli 1985. Tämä tuntuu uskomattomalta. Miten historiallisen ajanjakson hän onkaan elänyt ja millaisen tieteen ja taiteen kehityskaaren nähnyt! Monipuolista taiteilijaa pidetään eri tekniikoiden ja värien käytön mestari ja monilahjakkuuden repertuaariin kuului myös mm. muotoilu, keramiikka ja lasimaalaus.

Nämä kauniit kaupungit ikivanhoine katuineen ja kujineen ovat täynnä rakennuksia, jotka joskus ovat olleet kukoistuksessaan. Nyt hieman rapistuneista ja vaille huoltoa & hoivaa jääneistä koristeellisista rakennuksista näkee, että aikansa aristokraatit, liikemiehet ja merkkihenkilöt ovat ne rakennuttaneet. Tänä päivänä useimpien loisto on karissut ja se on sääli. Olisi hienoa, jos kaikki menneiden aikojen arvorakennukset - ne, jotka kunnostettavissa on - myös kunnostettaisiin.

Ranskan Riviera on nyt monilta osin koettu ja huomenna varhain koittaa lähtö kotimatkalle. Kotiin on aina mukava palata!

Le Grand City Tour Nizza

Aloitimme päivän kukkatorilta, jonka anti tähän aikaan vuodesta ei näköjään ollut vielä kovin runsas, mutta värien ja leikkokukkien kirjo oli silti loistelias. Runsaita, somia kimppuja olisi saanut kympillä. Pionia, jaloleinikkiä, hortensiaa ja atsaleaa - takapenkkiläisen lempikukkia oli sidottu eri värisiksi, suuriksi kimpuiksi. Myös mm. kaiken näköisiä ja kokoisia kaktuksia ja muita eksoottisempia viherkasveja oli myynnissä. 

Lomalla olemme yrittäneet säästää itseämme uutisvirran jatkuvalta seuraamiselta ja Ranskan vaalitkin olivat jo melkein unohtuneet. Presidenttivaalien toinen kierros näkyy katukuvassa todella vähän. Yhdet ainoakaiset vaalijulisteet ovat sattuneet kohdallemme.

Kukkatorin jälkeen ostimme kännykän kautta liput kiertoajelulle. Siispä "Hop on ja hop off" eli hyppäsimme kiertoajelubussiin, joka kaarteli vajaan kahden tunnin ajan sekä ydinkeskustassa että kauempana Villefrance-sur-Mer-kaupungissa ja sen satamassa asti. Satama on yksi syvimmistä Välimeren luonnonsatamista - syvyyttä on aina 95 metriin saakka. Koko tätä tavattoman kaunista merenranta-aluetta, jossa Nizzakin on, kutsutaan Ranskan Rivieraksi. Istuimme bussin toisessa kerroksessa, aivan edessä, joten näkymät olivat huikeat. Kadut puolestaan olivat ajoittain kapeita ja tiukkoja mutkia täynnä. Välillä näytti, että bussi väistämättä osuu taloihin, parkkeerattuihin autoihin tai huolimattomiin jalankulkjoihin, mutta niin vain kuski tiesi, mitä teki. Onneksi meillä etuosassa olleilla oli sekä päällä että sivussa suojapleksit. Välillä eksoottisten puiden oksat ja lehvästöt räpsähtelivät pleksejä päin ja taaempana istuvat taisivat saada pikkuiset poskisivallukset viuhtovista oksista.

Kiertoajelun selostuskieli oli englanti ja reitille mahtui runsaasti nähtävyysiä. Museoita, historiallisia rakennuksia ja hotelleja, kirkkoja, puistoja, bulevardeja, uskomattomia villoja ja palatseja, joissa on aikanaan asustellut merkkihenkilöitä ja jotka ovat  vastaanottaneet vip-vieraita aina Chaplinia, Louis Armstrongia, Beatlesiä ja Elton Johnia myöten. Elton Johnilla on tällä edelleenkin "kesämökki". Ohitimme matkalla myös kauniilla näköalapaikalla sijaitsevan Grace Kellyn muistomerkin. Monacohan nimittäin myös sijaitsee tässä ihan samoilla kulmilla.

Koska valokuvanäyttelyt kiinostavat meitä, vierailimme tänään myös Studio Harcoutin "The Art of Light" -valokuvanäyttelyssä. Vuonna 1934 perustettu studio on tunnettu erityisesti eleganteista musta-valkokuvista ja tyylikkäästä valonkäytöstä. Tämän kertainen näyttely keskittyi nimenomaan valoon. Esillä oli erityisesti filmitähtien muotokuvia vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Studion asiakkaina on aina ollut filmitähtien lisäksi taiteilijoita, poliitikkoja, valokuvaajia, taidemaalareita, tanssijoita - eri taiteenalojen ammattilaisia ja kuuluisuuksia. Entisajan glamour henki kuvista, riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä ne oli otettu. Katseet vangitsevat, kun juuri oikeanlainen valo heijastuu silmistä. Jokainen ripsi ja hiuskiehkura erottuu ja kuvattavat suorastaan hehkuvat.

Olihan siellä myös kuvat tämän päivän super julkkiksista. Miten ihmeessä olivatkaan saaneet houkuteltua tuon tason tähtiä mukaan...?!

Kahden Nizza-päivän aikana olemme kävelleet enemmän kuin jalat olisivat sallineet. Askeleita ja kilometrejä karttuu aivan varkain, kun on paljon nähtävää, ihasteltavaa ja aina on kurkattava vielä yhden kulman taakse tai tallustettava vielä yksi kortteli, josko löytyisi vielä mukavampi ruokapaikka. Tänään kävimme välillä hotellilla huilaamassa ja lähdimme vasta illemmalla haeskelemaan ruokapaikkaa. Iltaisin päivällä tutuiksi tulleet paikat näyttävät aivan erilaisilta ja taas tulee pistettyä töppöstä toisen eteen, kun ihasteltavaa löytyy aina vaan. Esimerkiksi pylväiden päädyissä olevat patsaat näyttivät tänään iltavalaistuksessaan aika veikeiltä ja täysin erilaisilta kuin eilen päivänvalossa.

Nyt bonne nuit eli päätä pehmoiseen tyynyyn! Huomenna on vielä yksi kokonainen pävä aikaa ihastella Ranskan Rivieraa merimaisemineen!

Nizzan lämmössä!

Pyrähdimme Nizzaan. Pitkän harkinnan jälkeen päätimme, että haluamme ja uskallamme lähteä reissuun. Koronan ja maailman tilanteen takia paperityöt eivät olleet ihan yksinkertaisimmat ja tilannetsekkausta ja -ohjeistusta tuli solkenaan sekä lentoyhtiöstä että hotellista. Mutta reissuun pääsimme ja eilen illalla laskeuduimme Nizzaan. Hotelli sijaitsee suht´ keskeisellä alueella, joten pääsemme kävellen helposti nähtävyyksien äärelle. Eilen ilalla kävimme ruokailemassa ja käyskentelemässä rantatiellä ennen pään painamista tyynyyn.

Päivä valkeni aurinkoisena ja ah - niin lämpimänä! Lämpöasteita taitaa olla parisenkymmentä päiväsaikaan, mutta illaksi toki tarvitaan pitkähihaista päälle. Turisteja ja paikallisisa on paljon liikkeellä varmaan osittain pääsiäisajan vuoksi. On virkistävää olla lämmössä ja ihastella näitä maisemia, kukkia, puita ja viheralueita. Ja meri, se vain on niin upea! Rantabulevardi, Promenade des Anglais, on Nizzan kuuluisin nähtävyys. Neljä kilometriä pitkä bulevardi kulkee pitkin meren rantaa ja näkymät ovat upeat. Eri näköistä kulkijaa on paljon ja lenkkeilijöitä viuhuu ohi tiuhaan tahtiin. Tyyleissä löytyy - sekä asusteissa että juoksutekniikoissa.

Jo 1800-luvulla rakennetun Bulevardin varrelta löytyy patsaita, monumentteja ja puistoja. Sen varrelta pääsee myös kipuamaan Nizzan linnan raunioille ja linnanpuistoon. Edellinen Nizza-piipahduksemme kesti yhden päivän ja silloin olimme mopedilla liikkeellä. Nizzasta jäi niin mukava tunne, että halusimme tulla tänne vielä uudelleen.

Tänään kävimme myös Nizzan vanhan linnan raunioiden alueella. Colline du Chateau eli linnakukkula on paikka, jossa voisi kuljeskella vaikka koko päivän. Alueelta löytyy keskiaikaisen linnan rauniot, kasvitieteellinen puutarha, vesiputous, kahviloita, picnic-alueita, lasten leikkipuisto, polkuja (ja portaita!) sekä näkymät turkoosinsinisiin merimaisemiin. Moporeissulla kävelimme 200 porrasta ylös, mutta nyt valitsimme hissin ylös ja portaat alas.

Promenade de Paillon on pitkä nizzalainen puisto, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja jossa sijaitsee myös suihkulähteiden "puisto". Kun suihkulähteet eivät suihkuttele, etenkin lapset temmeltävät, riemuitsevat ja roiskivat märällä isolla alueella. Puistoalueella on myös trooppisia kasveja ja paljon levähdysmahdollisuuksia ihmisten istuskella.

 

Place Massena puolestaan on kaupungin keskusaukio, joka on rakennettu joen päälle. 1800-luvulla paikalla virtasi vielä Paillon-joki, joka aiheutti tulvavahinkoja. Aukio korvasi sillan, joka muinoin yhdisti kaupunginosat toisiinsa. Massena-aukiolla on myös seitsemän kappaletta korkeiden pylväiden päihin asennettuja patsaita, jotka kuvastavat eri maanosia. Iltaisin valaistut patsaat ovat hieman mystisen näköisiä.

Paljonpas ehdimmekin yhden päivän aikana! Aurinkovoidettakin piti pyöritellä poskiin. Äkkisiltään lämpöinen auringon porotus meinaa tehdä tepposia. Hotellille voimme käyskennellä vaikka vieressä olevan goottilaisen katedraalin kautta, ja kunhan vain löydämme Avenue Jean Medecinille, ei tie kotiin voisi olla suorempi!

Tänään vielä pieni iltalenkki ja sitten - tietenkin - iltapalaksi patonkia poskeen ja unten maille!