Vechta-Silbersted, takapenkillä haisee - kuskiko syyllinen?

Ne eilen mainitut aromit sen kuin voimistuivat tänään. Tiedetään, että dödö on pettänyt ja pyykkäämäänkin pitäisi päästä. Missä hajun lähde? No, ei sentään kuskissa. Tänään olemme todellakin maaseutumajoituksessa. Hotelli sinällään oli positiivinen yllätys, mutta ikkunoita ei juuri voi auki pitää. Näkymiä naapurista...

Sekä eiliselle että tälle päivälle luvattiin sateita ja ukkosta, mutta molempina päivinä on aurinko porottanut koko päivän, mittarilukema näytti tänään jossakin matkan varrella 38 astetta. Ukkosvaroitusten vuoksi matkat ovat olleet noin 300 km:n kieppeillä, mutta eipä ole myrskyistä ollut harmia.

Tämän päivän reitille osui kaksi lauttaa, joista toisella ylitimme Elben. Jonot olivat melkoiset, mutta onneksi paikalliset motoristit näyttivät (ystävällisiä) käsimerkkejä, joista päättelimme, että motoristien ei tarvitse jonottaa. Mukava pappa oli tosin juttuseuranamme. Matkamme ja mopomme kiinnostivat häntä kovasti. Hän oli itse uittamassa mopoa Kanadasta serkulleen.

Lautallakaan ei paljon tuuli tuivertanut, mutta siellä oli muita motoristeja ja taas selostimme reittiämme ja heistä yhdellä oli ilmeisesti ollut Suomi-kontakteja, koska hän toivotti meille hyvee paivee. Hyyvee päevee vaan itsellenne!

Oikealla oleva mies vinkkasi meidätkin jonosta suoraan lautalle. Hauskaa väkeä nämä paikalliset motoristit.

SMILE!!!

Tänään tuli muuten 5000 km täyteen tätä reissua. Alkaa Warriorin Suomen lippukin olla elämää nähneen näköinen.

Suihku ja ruoka - siinä suurimmat matkaajan perustarpeet ja nautinnot Jos vielä jälkiruoka on tämän päivän tasoa, niin kyllä jaksaa taas.

Nettiyhteydet takkuavat jälleen, mutta ilmeisesti tämä päivitys saadaan tehtyä. Kuski vieressä käy jo kiukkuista keskustelua netin kanssa. Huomenna taas enemmän nähtävää, kun reissaamme kohti Odensea. Melkein on kuin kotona oltaisiin jo.

Iltanäkymä huoneesta, ei hassumpi ammujen hajuista huolimatta!